Päivät joita emme saa koskaan takaisin

Mitä vanhemmaksi tulemme, konkretisoituvat ne päivät joita emme saa koskaan takaisin.

Vanheneminen. Tuo pelottava sana, joka koetaan usein niin tuomitsevana ja lopullisena. “Olet niin vanha.” Kukapa sellaista nyt haluaisi kuulla, etenkin jos tuntee sisimmässään aivan toisin. Tottahan se onkin, ikä on vain numeraalisia symboleita ja eletyn elämän hatarahko mittari. Se kertoo sisäelintesi ja kehosi vuosimallin, mutta niidenkin vanhenemista voi hidastaa tai nopeuttaa hyvinkin tehokkaasti.

Mitä vanheneminen sitten on? Itselleni siitä tulee mieleen moniulotteisuus, viisastuminen, kokemuksen syvä rintaääni, itsevarmuus, tarpeeton muiden miellyttämisen hylkääminen toimintamallistostasi, sekä mukavuudenhalu. Tämä viimeksi mainittu ominaisuus ajaa meidät usein tekemään ratkaisuja, joissa pysymme mukavuusalueellamme, toisinaan myös käänteisellä rosvosektorilla, emmekä näin ollen pääse kokemaan mahdollisia hypejä tai vastaavasti pettymyksiä. Turvallista, eikö totta? Elämää? Aika vähän. Vanhenemisen konkretiaa? Ehkäpä.

Vanhuus, viisaus vai viitseliäisyys?

Tosiasia on kuitenkin se, ettei enää vain tule lähdettyä moneenkaan rientoon, koska ei yksinkertaisesti viitsi tai jaksa. Laiskistumisen indikaattoriksi riittää esimerkiksi kysymys, lähtisitkö enää rockfestivaaleille nukkumaan hikisessä, eritteen ympäröimässä teltassa, saati juomaan auringon hyväilemää, suussa vaahtoavaa lämmintä olutta vain, koska se oli halpaa ja sitä saa vihdoin ostaa laillisesti? Minä en. Jopa harrastelätkäturneista on kadonnut tietynlainen aito tunnelma, joka nuorena kuului olennaisena osana lätkäpöhinään. Äidin väsäämät italiansalaatit ja korvalappustereoissa soiva c-kasettirock, sekä ikivanha bussi, jossa istuttiin ja nautittiin tunnelmasta. Nykyään edes kylpylämajoitus ja hyvät eväät eivät saa aikaan väristyksiä, jotka saisivat edes harkitsemaan vähäisen vapaa-aikansa priorisoimista kyseiseen toimintaan, vaikka pelihommat muuten kiinnostaakin.

Silti vanheneminen on mielestäni asia, jota on turha pelätä. Se antaa vain osviittaa siitä, kuinka paljon sinulla on aikaa toteuttaa asioita joita haluat elämässäsi kokea. Siltikin se on hyvin suurpiirteinen arvio. Vanheneminen on myös ymmärtämistä ja perusasioiden kertaamista, ikäänkuin vanheta, jotta voisi nuortua jälleen. Elää tulevat päivät niinkuin ne päivät joita emme saa koskaan takaisin.

Nukutin tänään pientä, puolivuotiasta lasta. Tajusin olevani aika vanha tähän ihmistaimeen verrattuna. Näin siinä seesteisessä, kymmenisen minuuttia kestävässä hetkessä koko elämän kirjon tärkeimpiä osa-alueita. Kun sinulla on kaikki hyvin, olet saanut ruokaa vatsaasi, kuivaa yllesi ja lämpöä lähellesi, voit nukahtaa hetkessä sikeään uneen. Aikuisen perspektiivistä saman voisi kääntää esimerkiksi niin, että kun olet hoitanut velvollisuutesi, ihmisyytesi ja työsi rehellisesti ja tunnollisesti, voit nukkua myös myrskyisinä öinä.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: