Ja ettet taipuisi sä sorron alle

“Ja ettet taipuisi sä sorron alle, on aamus alkanut, synnyinmaa.”

Hieno, hieno sävellys. Jean Sibeliuksen yksi mestariteoksista. Sanoituskin on jylhä, mahtipontinen, toivorikas ja kuitenkin nöyrä, jumalaapelkäävä. Aivan kuin vanha kansa olikin.

Ajelin autolla ruuhkassa, katselin ympärilleni. Happamia naamoja, kiireen runtelemia. En syytä  heitä siitä, tämä aika on vain sellainen. En ole itse sen parempi esimerkki, kiire oli minullakin. En tosin tiedä minne, mutta oli kuitenkin. Jonossa töröttävistä ajoneuvoista tuli mieleen myös viimeaikojen kohut politiikassa, Anne Bernerin ja kumppaneiden johdolla. Oli selvitystä, visiota, ideaa, mutta lopputulos farssi. Eikä ensimmäinen laatuaan. Kaikessa kaoottisuudessaan luotto tuon hienon laulun päätöslauseeseen, “on aamus alkanut, synnyinmaa.” on karissut melko alastomaksi, eikä sitä mielikuvaa ole enää helppo unohtaa.

Sama sävel soi jokaiselle

Myös vanhusten ja vähempiosaisten, kuten yh-lapsiperheiden ja pienituloisten matalapalkka-alojen työntekijöiden korvissa tuo lause tuskin soi jylhänä ja kauniina, kuten Sibeliuksen Janne, niinkuin me järvenpääläiset sen niin tuttavallisesti ilmaisemme, oli ehkä tarkoittanut sen soivan. Myöskään lause “Ja ettet taipuisi sä sorron alle” ei varmasti ole itsestäänselvä yhteislaulu näissä perheissä, jos muissakaan. Sorrolta ja epäoikeudenmukaisuudelta tämä pelikenttä monelta osin tuntuu, lähtien ihan rikosoikeudesta, ihmisyyden arvostamisesta ja toisen kunnioituksesta.

Nyky-yhteiskunnan tila ja hallituksen paniikinomainen tarve ja pakko muuttaa asioita on osoittautumassa melkoiseksi epistolaksi, etenkin kun puikoissa tuntuu olevan siihen auttamatta kykenemättömät kipparit. Ymmärrän minäkin sen, muutoksia on pakko tehdä, koska isänmaa laahaa muuta eurooppaa jäljessä monessa asiassa eikä talous todellakaan kukoista. Maksetaan vanhoista virheistä, tehdään niitä hätäpäissään lisää, eikä saada oikeita ihmisiä vetämään pelastustoimenpiteitä, ilman pääasiallista oman edun tavoittelua ja maksimihyötyä perheelle. En kadehdi, en todellakaan. Mikä sitten on kaiken lopputulos, sen tulemme näkemään.
Itselläni ei ole viisautta maailmaa pelastaa, kunhan pienessä päässäni ihmettelen asioita.

Esko Valtaoja, arvostettu ja minunkin arvostamani avaruustähtitieteen professori kirjoitti joskus, että maailmalla menee todellisuudessa paremmin kuin koskaan. Varmasti totta monessa suhteessa. Paljon on asioita hyvin ja maa kantaa päällään uskomattoman määrän hyviä, aikaansaavia ihmisiä ja henkistä kauneutta. Ongelmat ovat vain moniulotteisempia ja erilaisia mihin olemme joskus tottuneet. Onko meillä siis mennyt liian hyvin, ettemme näe kuin menetetyt edut ja säästötalkoot eläessämme pitkään herroiksi palvelusväen palkalla? Leviääkö tämä paniikki myös päättäjiin?

Jokaisella on oikeus parempaan huomiseen

Siitä olen kuitenkin melko varma, ettei yhteiskuntamme heikommat lenkit tule kestämään tätä muutosta, mikäli sille ei saada minkäänlaista johdonmukaisuutta ja uskottavuutta. Ihmiset tarvitsevat toivoa siitä, että heidän on mahdollista saada asiansa järjestymään ja perheensä elätettyä. He tarvitsevat uskoa siihen, että heidän kohtalonsa kiinnostaa vahvempia lenkkejä. He tarvitsevat myös rakkautta kokeakseen olemassaololleen merkityksen ja oman tarpeellisuutensa tässä kokonaisuudessa, johon jokaisella on oikeus synnyttyään kuulua. Tätä oikeutta näillä älyttömyyksillä ollaan loppujen lopuksi murskaamassa.

Loppujen lopuksi melko yksinkertaista, vai kuinka?

Lainaan lopuksi vielä toista symbolista klassikkokappaletta ja likimain kansallisaarretta, joka tietynlaisessa vaatimattomuudessaan, suomalaisuudessaan, lohdussaan ja ristiriidassaan todellisuuden ja tuonpuoleisen kanssa muistuttaa myös meitä siitä, että kaikki ei välttämättä olekaan meidän ihmisten käsissä, jos sellaiseen haluaa uskoa.

“Kaitsija maan sekä taivaan,
turvamme kilpemme on.
Armonsa suuri on aivan,
suuri ja mittaamaton.
Aurinko kuu sekä tähdet,
kummut ja kukkiva maa,
kaikki on huomassa hällä,
eksyä kenkän ei saa.”

(Veteraanin iltahuuto, myöh. lisätty säkeistö)

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: