“Koneeseen kadonnut”

“Millainen on se taivas, jota ei löydetty koskaan…”

Tyytyväisyys, onnellisuus, tasapaino. Nykyaikana melko harvinaislaatuisia ominaisuuksia. Elämisen virta vie meitä eteenpäin kohti tavoitteitamme, jotka olemme asettaneet kukin omiin sfääreihimme. Elämme maailmassa, jossa kilpailuhenkisyys ja kilpavarustelu ovat enemmän keskiössä kuin kenties koskaan aikaisemmin, halusimme sitä tai emme. Myönsimme sen tai emme. Iso osa meistä ylivelkaantuu ja ajautuu taloudellisiin haasteisiin pysyäkseen kilpailussa mukana. Tämä puolestaan ajaa meitä kauemmaksi siitä tyytyväisyydestä, joka on musertumassa velkataakkojen ja sosiaalisten paineiden alle. Toki elämässä on hyvä olla tavoitteita, mutta elämmekö saadaksemme niitä saavutettua vai pelkästään keksiäksemme niitä lisää?
Missä häilyy raja, jolloin on lupa tyytyä?

En ole todellakaan malliesimerkki puhumaan tyytyväisyydestä ja tasapainosta. Oikeastaan minulta ja kaltaisiltani pitäisi evätä lupa edes kirjoittaa niistä. Kirjoitan kuitenkin ajatuksista, joita ne herättävät ja miten ne on mahdollista ymmärtää. Tyytyväisyys koostuu monen asian summasta, joihin meillä on länsimaalaisina ja (toistaiseksi) hyvinvointivaltion asukkaina mahdollisuus vaikuttaa todella paljon. Tyytyväisyys tuo hyvin usein avecinaan onnellisuuden.
Tyytyväisyys ja onnellisuus koostuvat ensisijaisesti TEHDYISTÄ ja TOTEUTETUISTA asioista. Hyvin paljon harvemmin tekemättä jätetyistä.

Mitkä sitten ovat onnen ja tyytyväisyyden häiriötekijöitä? Ensimmäisenä ajatuksena tulee mieleen kateus. Suomalaisille se on yhtä tuttu ystävä kuin saunavihta, lenkkimakkara ja Koskenkorva. Se on ajatus siitä, että jollakulla toisella on jotain mitä itsellämme ei ole. Jossain tapauksissa myös toisinpäin. Kateuden avec on usein tyytymättömyys.
Sosiaalinen media, oman elämänsä ja henkilöhahmonsa brändäys, sekä kaikinpuolin helposti filtteröitävä todellisuus joka meitä ympäröi, tarjoaa meille ennennäkemättömät mahdollisuudet ihailuun, kateuteen, vihaan ja loppujen lopuksi koko tunnespektriin, niin hyvässä kuin pahassa.
Selkokielisesti ja raadollisesti asian voi ilmaista esimerkiksi näin:

Katsomme puhelimestamme sosiaalisessa mediassa jaettua, filtterikyllästettyä kuvaa pariskunnasta, joka makaa yhdessä sohvalla katsomassa elokuvaa televisiosta tai ovat yhdessä salilla.
Kerrataan vielä: Käytämme nyt todellakin aikaamme oman onnellisuutemme parantamisen sijaan muiden onnellisena olon katseluun, jotka käyttävät omaa onnellisena olemisen aikaansa postatakseen omasta onnellisuudestaan kuvan, jotta ihmiset varmasti näkevät kuinka onnellisia he ovat ja saavat vielä omalle onnellisuudelleen sinetin kommenteista, joissa todetaan että kylläpä te olette onnellisia, jos ette sitä tiedä, niinku.
Tämä on vain yksi karrikoitu esimerkki tuhansien joukossa.

Sosiaalisen median käyttöä ja vaikutuksia on tutkittu paljon. En ala linkittämään tähän mitään erityistä lähdettä, jokainen voi halutessaan itse googlata niitä. Ja niitä todellakin löytyy.
En ala myöskään syyllistämään sosiaalista mediaa tai hurskastelemaan “ennen oli paremmin”-ideologia miekkanani ja “lankapuhelimet takas” kilpenäni. Tyydyn vain toteamaan, että tänä päivänä pelikenttä on melko riskialtis. Ihmiset voivat entistä huonommin, kuilut hyvinvoivien ja huonovointisten välillä ovat kasvaneet ja elämäntilanteet ovat entistä epätasapainoisempia. Kun heikosti suojattu ihminen ilman kykyä kyseenalaistaa saa päähänsä lähteä soitellen sotaan näille filttereiden kansoittamille pelikentille todetakseen, kuinka paljon paremmin (muka) kaikilla muilla menee, tuho voi pitkässä juoksussa olla melkoisen laajaa.
Ihminen, joka elää tehdyistä asioista, toteutuksista ja uusista ideoista on heikoilla jäillä antautuessaan tekemisen sijaan vain katselemaan muiden taideteoksia ja samalla koristelemaan niitä itselleen haitallisemmiksi tai hyödyllisemmiksi äärimmäisen vilkkaalla mielikuvituksellaan.

Panostaminen siihen mitä voit koskettaa, tuntea, aistia, kokea ja rakastaa voi olla elämäsi suurin sijoitus onnellisuuden ja tasapainon saavuttamiseksi. Miksi käyttäisit arvokasta aikaasi toissijaiseen?Onnellisuuden menettäminen omien valintojen johdosta sen jo kerran saavutettuaan, kirpaisee taatusti vielä enemmän kuin sen menetys ilman parempaa tietoa siitä, mitä se voi olla parhaimmillaan.
Joskus kannattaa myös kuunnella muutakin kuin omaa ääntään, vaikka siihen onkin usein hyvin läheinen, jopa perverssi rakkaussuhde.

Silloin saattaa oppia jotain.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: