Hetki pelkkää kauneutta ja hyvyyttä

Hyvä olo. Kokonaisvaltainen, rento ja hyvä olo. Mihinkään ei satu, on vain hyvä juuri näin. Kaltaiselleni rauhattomalle sielulle ja endorfiininarkomaanille se on outo tilanne. Lämmin vesi ympäröi, on aivan hiljaista, tuoksuukin hyvälle. Eikä siihen tarvita kuin poreamme, hyvää seuraa ja terveyttä. Kaksi viimeistä kohtaa toki ovat melkoinen siunaus elämässä, eivät mitään “kuin”. On meneillään hetki pelkkää kauneutta ja hyvyyttä

Tulin miettineeksi, kuinka vähän ihmiset (itseni mukaanlukien) arvostavat hyvää oloa itseisarvona, rentoutumisen hetkiä ja ylipäänsä omaa terveyttään. Miksi se on muodostunut niin itsestäänselväksi ja automaattiseksi oletukseksi? Mietin hiljaisuudessa sitä, kuinka moni ihminen maailmassa ei saavuta tällaista olotilaa milloinkaan, koska he joutuvat kärsimään kivusta aamusta iltaan, vuorokaudesta viikkoon, vuodesta toiseen. Syitä voi olla useita. Ajattelin, miten he eivät voi koskaan rentoutua niinkuin minä voin, ainakin tällä hetkellä. Elämä kun on tunnetusti arvaamatonta, eikä kukaan tiedä koska se etuoikeus peritään velkojien toimesta takaisin. Kipu varjostaa niin monen ihmisen elämää alati, taukoamatta. Kuinka kauhea ajatus se onkaan.

Elämä on muutenkin todella eriskummallista, kun sille antaa mahdollisuuden rönsyillä ja pakottaa itsensä näkemään muutakin kuin sen oman, väkisin rajatun putkensa. Ei tarvita kuin tavallisen duunaripariskunnan yökyläretki karaokella ja bingolla höystettynä (onneksi se sentään oli vain siirtymä) tuohon ihan naapurikylille, jolta huomaa palaavansa takaisin reppu täynnä henkistä pääomaa koko rahalla ammennettuna. Toki se pääoma saattaa olla hieman rajallisempaa Viru-hotellin tunkkaisia käytäviä kontatessa ja oksennellessa täyslaidallisen kulttuuria Vana Tallinkin avustuksella, kahdella kielellä pitkin kokolattiamaton paljon kokenutta ja monet aviorikokset nähnyttä tekstuuria. Pääoman keräysprioriteeteista riippumatta kehotankin kaikkia ihmisiä; Jos sinulla on mahdollisuus lähteä, lähde. Vaikka sitten naapuriin kahville. Saatat yllättyä.

Matkailu lähellekin avartaa

Virolaisen kauppakeskuksen kahvilassa törmäsimme nuoreen, hieman professorin näköiseen sälliin, jonka palvelualttius, humoristinen työote lentävine läppineen ja aidon spontaani ilo tekemisestään loistaen viihdytti ja antoi energiaa varmasti enemmän kuin hänen tarjoilemansa Latte ja mustikkamuffinssi – vatinsa viimeinen sellainen, jonka myytyään kaveri tuuletti ja iloitsi siitä, että pulla pääsi vihdoin ahtaasta kuvustaan suoraan käyttöön ja ääntä kohti.

 Kotimatkalle siirryttäessä kohtasimme myös romanialaisen nuoren miekkosen joka auliisti tarjosi navigointiapuaan, vaikka ei ollut edes lokaali. Kaveri oli tulossa pyörällään Suomesta, jossa oli viettänyt yhden yön. Matkallaan aikoi vielä käydä Sveitsissä ennen kotiinpaluuta. Hänen reaktioonsa riitti vain se, että katselimme opastaulua ja arvoimme lyhintä reittiä vieraaseen terminaaliin. Siitä kehkeytyi muutaman minuutin kohtaaminen, joka sai jokaisen osallistujan huvittuneeksi ja iloiseksi niinkin vähällä vaivalla. Mikä parasta, usealle tuollainen käytös ja kulttuuri on täysin luontaista ja synnynnäistä. Kirjoitukseni pointti oli jälleen muistuttaa itselleni ja ehkä muillekin siitä, että vaikka tämä rajallinen aikamme täällä saattaa olla toisinaan hyvin puuduttavaa, arkista ja antiendorfiineilla kyllästettyä raahautumista, on sen perimmäinen tarkoitus taatusti olla viime kädessä jotain muuta. Tärkeintä on muistaa ja muistuttaa itseään tarvittaessa päivittäin näkemään se kuuluisa metsä puiden lomasta. Ottaa se hetki pelkkää kauneutta ja hyvyyttä.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: