“Maailma on minun, maailma on sinun…”

“…maailma on tehty meitä varten, jokainen tänne jonkun jäljen jättää…”
Pari sanaa päivääsi.

Joskus (nykyään onneksi harvemmin) sitä miettii, miksi sitä tekee työkseen mitä tekee. Varmaan meistä itsekukin pohtii vuorollaan tätä kysymystä. Miksei sitä vain hitsaa, aja trukilla, tai vaikka myy ihmisille jotain, mitä he eivät tiedä (vielä) tarvitsevansa? Miksei tee jotain ihan muuta, jopa paremmin palkattua ja vähemmällä koulutuksella tehtävää työtä?

Tänä aamuna kello 6.40 lumituiskussa seistessäni ja bussia odotellessani mietin juuri tätä, etenkin kun tiesin että tämän päivän casessa on niin monta liikkuvaa osaa, että niiden osuminen jiiriinsä kehottaisi jo ujosti raaputtamaan vaikkapa Ässä-arvan.

Miksi sitä selvittelee toisten ihmisten mitä erilaisimpia sotkuja/surkeita sattumuksia ja eri syistä johtuvia ongelmavyyhtejä, kun omakin pelikenttä tuntuu toisinaan kaatopaikalta. Nykyään onneksi hyvin harvoin, muutenhan tällaista ei voisi tehdä ollenkaan.

Nyt täällä määränpäässä istuessani ja asiakasta odotellessani (työajalla härskisti omia ajatuksiani purkaen) tajusin jälleen sen, että omalla suht’ vaatimattomalla panostuksellani vaikutin jälleen melko paljon yhden perheen elämään ja moneen liikkuvaan osaan, jotka ovat taatusti suurempia asioita yhteiskunnallisesti kuin minun hetkellinen turhautumiseni.

Mietin myös, että jos emme elä ja tee työtä täällä myös toisiamme varten, vaikuta toinen toistemme elämään ja yritä tehdä omalla panoksellamme myös kanssaihmisten elämästä elämisen arvoista, mitä itua tässä koko hommassa olisi? Aivan. Omassa työssänikin saan olla tietynlaisen vaikuttamisen keskiössä, joka palkitsee myös aidosti kun sen aika on.

Niin aamulla minuakin ennen toimistolla ollut siistijä, joka pitää työpaikkamme puhtaana meitä varten, niin junankuljettaja, joka vei meidät ja lukuisat muut ihmiset tekemään toimiaan toiseen kaupunkiin, niin taksikuski joka vei meidät määränpään etuovelle saakka, tekevät yhteiskunnallisesti merkityksellisiä asioita. Kuten myös lastensairaalan henkilökunta, joka tekee työtään pienten ihmisten hyvinvoinnin eteen päivästä toiseen, omista aikatauluistaan tinkien ja vuorotyön ehdoilla, myyden omaa aikaansa yhteiskunnan hyväksi naurettavan alhaisella palkalla työhönsä nähden. He hoitavat myös heidän palkoistaan päättävien pukuherrojen ja muiden hyvätuloisten lapset, jotta he voisivat joskus toteuttaa omat unelmansa ja elää elämänsä.

Tehdään tänäänkin se oma ruutumme kunnialla, vaikka vähän kirvelisikin. Työsi vaikutukset ovat varmasti merkityksellisempiä kuin se pieni kirvely sielussa.

Se on myös onnistumisten hinta.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: