“Sana viikonvaihteeksi…”

Sain eilen käsiini järkäleen. Kirjaimellisesti. Kyseessä on Väinö Linnan klassikkoteos “Täällä Pohjantähden Alla”-trilogia yksiin kansiin iskettynä. Teos on niin massiivinen, että sillä voisi pitää parvekkeen ovea auki pienen syysmyrskyn piiskatessa ympäristöä. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, etten ole tätä klassikkoteosta aikaisemmin edes silmäillyt, kerran pitänyt kädessäni joskus nuorempana miehenä. Nyt on tullut aika ottaa järkäleestä mittaa. Noin paljon sanoja peräkkäin hallitusti ja suurelta osin kehutusti suorastaan pakottaa tutkimaan, miksi jotkut vain osaavat sanojen jonoon laittamisen taidon toistaan paremmin.

Kirjoittaminen on tosiaan kaikessa yksinkertaisuudessaan sanojen laittamista peräkkäin. Miten se voi olla niin vaikeaa, ajattelisi joku. Niin minäkin joskus ajattelin, kun tein alakoulussa ensimmäisiä ainekirjoituksiani, joiden kirjoittamisesta pidin kovasti. Ensimmäiset (ja toisetkin) aineet olivat mielestäni tosi hyviä ja sisältörikkaita, toisten tuskaillessa tyhjän paperin syndrooman kanssa, kun “en minä keksi mittään.” Ihmettelin sitä.

Jotta ei tulisi väärää käsitystä, tuo “hyvä ja sisältörikas” näkemys mureni sitä mukaa paloiksi kuin kirjoittamisen laatuvaatimukset ja haasteet kasvoivat. Oli käärittävä hihat.

Viime viikolla satuin löytämään myös vanhoja kirjoituksiani n. 10 vuoden takaa. Hymyilytti. Ei ollut ihan valmista tekstiä nykyisiin laatustandardeihini. Mietin hetken itseäni kirjoittajana ja vertasin huvikseni kehityskaarta tähän päivään. On sitä tapahtunut aika paljon, pakko myöntää. Vaikka kuvittelin jo 10 vuotta sitten olevani ihan ookoo sanailija, kehitys ja tietynlainen kypsyys näkyi hyvin radikaalisti, paljastaen aika paljon hämärän rajamailla seikkailevia laatutekijöitä.

Tämän artikkelin tarkoitus ei ollut kuitenkaan analysoida minua kirjoittajana, ei ollenkaan. Tarkoitus oli korostaa oikeasti hyvien kirjoittajien ja tekijöiden hyvyyttä, jotka ovat tehneet elantonsa kirjoittaen ihmisille. Nyt minulla on Tori.fi:stä 5 eurolla löytämäni järkäleen myötä mahdollisuus tutkia, kuinka joku osaa taiteilla sanoja järkevään ja kuulemma hyvinkin koskettavaan muotoon noin taitavasti. Odotan tulevaa nöyrtymisen matkaa mielenkiinnolla!

Sanat kuuluvat kuitenkin kaikille, osasi ne sitten laittaa millaiseen järjestykseen tahansa. Niiden käyttöä ja merkitystä ei pidä koskaan vähätellä. Se on myös tämän blogin tarkoitus. Kirjoittaa kun on asiaa, vaikkei se asia olisikaan mikään etusivun uutinen tai maailmaa mullistava tieteellinen teoria. Puhukaa, sanokaa, kirjoittakaa. Kaikki olemme kuitenkin saman Pohjantähden alla.

Maailma on silloin paljon mielenkiintoisempi.

Hyvää viikonvaihdetta itse kullekin!

2 thoughts on ““Sana viikonvaihteeksi…”

  1. Marjo / Ne kauniit hetket

    Täytyy kyllä tunnustaa että täälläkin on sivistyksessä aukko – en ole koskaan lukenut tuota teosta. Ehkä täytyy jossain kohtaa.

    Tosi hienosti sanottu, että sanat kuuluvat kaikille. Se on aivan totta. Mukavaa elokuun alkua sinne!🌿

    1. Mr J

      Luulen, että aika monella on tuo teos lukematta. Sen verran massiivinen ja keskittymistä vaativa se on. Tuon kanssa ei kannata kiirehtiä. 🙂 Luulen, että luettuaan sisällön ja tarinan kyllä muistaa. Mukavaa elokuuta myös sinne sinulle!

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: