Häpeä. Sana, joka kaikuu jo muinaisen härmäläisyyden ytimessä kuin kaihoisa, jylhä kuorolaulu katedraalissa. Se mainitaan jopa puoliksi leikkisästi varteenotettavana kuolemansyynä, kun
Tämä ei ole rukous, ainoastaan pohdintaa teemalla “tuli vaan mieleen”, kuten olen luvannut. Aamulla herätessäni mietin jostain syystä sitä, mitä olisin jättänyt jälkeeni, jos en
Tässä vaiheessa joulunvihaajat kiiruhtavat kursorin rastin päälle ja hakkaavat hiiren vasemman napin kuopalle. Malta kuitenkin hetki, luvassa ei ole glögiä, piparia eikä tip-tapia. Ainakaan
Eilen elämä näytti jälleen erikoisuutensa ja tietynlaisen ymmärryksen myös dramaturgiasta. Olen aika-ajoin miettinyt ja ajatellut erästä ystävää vuosien takaa, miettinyt mitä hänelle