“Isä, minulla on asiaa…”

Arvoisat isät ja isänhenkilöt!

Olette äärimmäisen tärkeitä ja merkittäviä henkilöitä lapsillenne, vaikka he eivät sitä välttämättä osaa aina täysin osoittaa tai sanoittaa. Isyys on jotain sellaista, mikä on teknisesti melko helppoa jos luonto sen suo, mutta vastuukysymyksenä ja roolina sellainen, johon vaaditaan paljon enemmän kuin pelkkä biologian lyhyt oppimäärä. Rakkaudella, välittämisellä ja läsnäololla pääsee yleensä todella pitkälle.

Isä on jotain sellaista, mikä jokaisella lapsella on, mutta hänen olemassaolonsa lapselle on hyvin vaihteleva kokemus. Isän puuttuminen elämästä tai muutoin vaikea isäsuhde on suuri riippakivi etenkin poikalasten (tottakai myös tyttöjenkin) selässä, jotka oirehtivat miehen mallin puuttumista elämästään mitä erilaisin tavoin ja mitä erilaisimmissa kohdissa omaa elämäänsä. Äiti voi olla isäkin tiettyyn rajaan saakka, joskus jopa parempikin niin, mutta isän/isähahmon merkitys on mittaamattoman arvokas, etenkin silloin kuin hän lunastaa sen merkityksen.

Oma isäni on kaikkea sitä mitä toivoisin, jos isän voisi rakentaa Lego-palikoiden tapaan osista. Valitsisin siihen parhaat osat, jotka ylittäisivät silti odotukseni.

Oma isäni on kaikkea sitä, mitä olisin toivonut saavani, jos isän eri osa-alueet olisi saanut toivoa Suuresta Lelukirjasta, lapsuuteni leikkikaluraamatusta, jossa olivat aina kaikki ne lelut mitä koskaan keksin edes kuvitella.

Oma isäni on se, jota pystyn kirkkain silmin ja suuresti kunnioittaen katsomaan aina ylöspäin, vaikka silmämme ovat nykyään suhteellisen samalla tasolla. Häntä katsoessani näen ihmisen, jolle on annettu tärkeä tehtävä jonkun muun toimesta, jota tämä maailma ei tarkasti osaa määritellä.

Kun mietin elämäni tärkeimpiä ja vaikeimpia hetkiä, näen niissä fyysisissä kuvissa ja etenkin mieleni kirkkaissa kuvissa aina myös isän turvallisen, tutun ja rakkaan hahmon taustalla. Vaikka hän ei töiltään ja kiireiltään (mahdollistaen näin äidin kotona olemisen meidän lasten kanssa) aina ehtinyt joka paikkaan fyysisesti, hän oli silti aina läsnä jollain tapaa. Hän tuli paikalle, kun mieli nuorempana mureni hetkellisesti oman Jaakobinpainini yhteydessä. Hän oli läsnä silloin, kun makasin sotilassairaalassa keuhkokuumeessa, peläten öisin ennenaikaista poistumista. Hän ajoi pyytämättä paikalle silloin, kun jouduin yöksi sairaalaan tarkkailuun epämääräisten oireiden takia, tuodakseen puhelimen laturin ja henkisen tukensa. Hän ajoi paikalle, kun koulun ja työn yhdistelmä pieksi minusta hetkellisesti voimat ja järjen täysin kanveesiin, puhui järkeä ja tarjosi kaiken tukensa. Hän oli läsnä, kun valmistuin lopulta siitä  nimenomaisesta koulusta, menin naimisiin ja muutimme omaan kotiin, vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Kaikesta tuosta välittämisestä, rakkaudesta ja tosiasioista huolimatta hän oli häkeltynyt siitä, miten kauniisti kirjoitin ajattelevani hänestä, kun oli lukenut minulta saamani isänpäivälahjan. Se oli sellainen hauska ja mainio pieni kirjanen, johon olin kirjoittanut yhteisen matkamme vaiheita valmiiden kysymysten tukemana. Se kirja oli Ikäänkuin lapsuuden vauvakirjat toisinpäin käännettynä. Mainio keksintö muuten!

Tuo kertoo aika paljon hänestä ja hänen luonteestaan.

Toivon suuresti, että mahdollisimman moni teistä on saanut osakseen samanlaisen kokemuksen kuin minä olen saanut. Ymmärrän, että se ei ole todellakaan itsestäänselvyys. Minulle on vaan aina ollut itsestäänselvää, että tiedän kenen puoleen kääntyä, kun tilanne vaatii viisaita neuvoja, tukea, käytännön apua tai ihan vain maailman parannusta. Se on suuri etuoikeus, jonka tiedostan enemmän kuin hyvin.

Toivottavasti myös muut tätä lukevat isähenkilöt jaatte kanssani saman kokemuksen ja tunteen siitä, että paikkanne on erittäin merkityksellinen, ainutlaatuinen ja tärkeä. Paras onnistumisen mittari on se, millaisia huomionosoituksia ja palautteita saatte lapsiltanne, jotka ovat tässä kohtaa jokaisen yksilöllisen isyyden parhaat ja tärkeimmät asiantuntijat. 

Se kaikki muu on toisarvoista.

Mitä mahtavinta isien päivää! 

1 Comment

  1. Seb

    Kuuta kuuluukin ihmisen lapsen kurkoitella. Elämän painovoima kyllä pitää huolen nousukulman tasoittumisesta, joskus jopa liian kanssa.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: