Äidinrakkaus, joka sinetöidään huolella, pelolla ja rakkaudella.

Tämä artikkeli voisi hyvin kertoa rakkaudesta myös yleisesti. Se pyrkii myös herättämään pohdintaa siitä, mitä on se äidinrakkaus, joka sinetöidään huolella, pelolla ja rakkaudella. Nykyaikana joku voisi jopa pahoittaa mielensä, kun isän rakkautta ei mainita tässä yhteydessä lainkaan, onhan sekin aivan yhtä tärkeää. Se on ihan totta, siksi sillekin täytyy varata oma juhlava estradi yksinoikeudella, sitten tuonnempana.

Tänään on aika kirjoittaa äidinrakkaudesta. Vaikka ei ole edes virallisesti äitienpäivä, tämä teema ansaitsee todellakin ne muutkin 364 päivää.

Olen päässyt itse kokemaan oman äitini kautta, sekä todistamaan vierestä sellaista rakkautta, jonka kanssa muiden rakkauden olomuotojen on vaikea kilpailla. Onneksi rakkauden ei tarvitsekaan kilpailla, ainoastaan olla olemassa tasapuolisesti kaikille. Sen määrää tai merkitystä ei tarvitse määritellä. Silti tässä rakkaudessa, josta kirjoitan, on jotain niin omaleimaista, ainutlaatuista ja erityistä, että sen kuuluu saada palstatilaa.

Aiheesta on kirjoitettu lukemattomia kirjoituksia, postauksia, ajatelmia ja jopa kokonaisia kertomuksia. Yksi hyvä elokuva aiheesta on Äideistä parhain. Äitien rakkauden on sanottu siirtävän vuoria ja antavan äideille voimaa nostaa vaikka tila-auto lapsensa päältä jos tilanne sitä vaatii. Siitä löytyy tuhansittain taideteoksia, joissa äiti ja lapsi ovat kuvattuina infernaalisen rakkauden ympäröimänä.
Se on aihe, joka herättää taatusti tunteita ja koskettaa jokaista ihmistä jollain tavalla, onhan meillä kaikilla äiti jossakin. Halusimme sitä tai emme. Se myös koskettaa niitä ihmisiä syvästi, jotka ovat jääneet osattomaksi tästä ainutlaatuisesta, elämän mittaista rakkaudesta.

Olen nähnyt vierestä, miten äiti reagoi lapsensa sairastumiseen ja toipumiseen. Reaktio ei laimene, vaikka siitä on jo useampi vuosi.
Huoli ja pelko sydänalassa eivät ole kadonneet minnekään, vaikka pysyvätkin pääosin hallitusti piilossa. Kuitenkin hetkinä, jolloin jotain odottamatonta tapahtuu, äidin otsalle ilmestyy huolien uurteita, jotka paljastavat äidinrakkauden työntyvän jälleen raivokkaasti orvaskeden ja muiden ihonalaisten esteiden läpi vaikka väkisin. Sitä ei voi peittää, sitä ei voi naamioida. Se on vain olemassa, kasvettuaan aikanaan äitiyden siunatusta siemenestä.

Mitä äidinrakkaus sitten on?

Äitien rakkaus on yhtä aikaa suurta huolta, pelkoa ja vielä suurempaa rakkautta. Odottamaton tapahtuma, joka uskaltautuu hiemankin hipaisemaan esimerkiksi vakavan sairastumisen viitekehystä, tekee päivän muista askareista sekunnissa toisarvoisia. Huoli ja pelko, joka rakkauteen olennaisena osana kuuluu, ottaa hetkellisesti ylivallan kaikesta muusta. Kysymys on enää siitä, kuinka säilyttää kaiken tasapaino.

En olisi myöskään uskonut, että äidinrakkaus saa sosiaalisessa mediassa hyvin antisosiaalisen satunnaiskuluttajan viettämään tuntikausia katsellen mobiililaitettaan, jossa tytär juontaa suorassa lähetyksessä kasinopelejä maailman tuulissa, vain kuullakseen tämän äänen ja nähdäkseen tyttärensä elävän ja voivan hyvin. Samaan aikaan kasvoilla säteilee ylpeyden spektri, ikävän halo, sekä huolten ja pelkojen spottivalo. Ne kaikki tunteet nitoutuvat erityisellä tavalla äidinrakkauteen, joka tekee siitä niin ainutlaatuisen ja ajattoman aiheen sanataiteelle sekä yleisesti pohdittavaksi ja toteutettavaksi.

Äidinrakkaus ei koskaan katoa, se vain muuttaa muotoaan. Vaikka lapsi olisikin jo iältään aikuinen, rakkaus ja lapsenomaisuus säilyvät pinnan alla aina. Kun lapsi muuttaa omaan kotiin (vaikka sitten äidin naapuriin), saa ensimmäisen vakituisen työpaikkansa, löytää ensimmäisen poikaystävänsä ja menee kenties naimisiin, on äidin mielipide ja hyväksyntä merkittävä asia. Äiti on myös se, jolle ensimmäinen itkuinen puhelu soitetaan kun maailma potkii rajusti päähän, eikä aikuisuuden särmästä ole jäljellä kuin fyysinen vuosiluku, joka osoittaa lapsen olevan juridisesti aikuinen. Lapsuuden ja aikuisuuden raja on täysin merkityksetön kun äidinrakkaus astuu kuvioon mukaan.

Äiti myös valvoo lapsensa vuoteen vieressä vaikka ajanlaskun loppuun saakka, kunhan lapsi voi nukahtaa turvallisesti. Tilanteen kääntyessä elämän ehtoopuolen päätepisteessä toivottavasti päinvastaiseksi, äidin silmissä näkyy siitä huolimatta kajastus huolta, pelkoa ja rakkautta, aina päiviensä loppuun saakka. Hän pelkää kuitenkin kaikkea muuta kuin omaa auringonlaskuaan. Hän pelkää vain sitä, ettei pystykään enää huolehtimaan, pelkäämään ja rakastamaan. Se on äidinrakkaus, joka sinetöidään huolella, pelolla ja rakkaudella.

Huoli, pelko ja rakkaus. 

Suurin niistä on rakkaus.

12 thoughts on “Äidinrakkaus, joka sinetöidään huolella, pelolla ja rakkaudella.

  1. Nadine

    Koskettava kirjoitus. Kiitos! Kiitos, että nostat esille asian, josta on tapana muistuttaa kerran vuodessa.

    1. Mr J

      Kiitos! Tämä aihe on mielestäni sellainen, joka ansaitsee muistuttelua ja keskustelua todella paljon useammin. Ei itsestäänselvyys, vaan etuoikeus.

  2. FinInTirol

    Hyvä kirjoitus ja arvokas asia, rakkaus. Rakkaus on kaikki, jollei maailmassa ole rakkautta ei meillä ole mitään. Kiitos, kirjoituksesi laittoi pohtimaan.

    Itse näen sen niin, että huoli ja pelko eivät kuulu rakkauteen. Ne kulkevat kyllä käsikädessä, mutta ovat eri “energiaa”. Huoli ja pelko tulevat rakkauden mukana, mutta siinä missä rakkaus on positiivinen voima on huoli sekä pelko negatiivisia voimia. Huoli ja pelko eivät ole hyväksi huolestuneelle tai pelossa olevalle. Jossakin tilanteissa ne ajavat henkilön esim. mustasukkaisuuteen. Oli kyseessä äiti tai puoliso.

    Näen sen juuri noin, kuten loppuun kirjoitat “…äidin silmissä näkyy siitä huolimatta kajastus huolta, pelkoa ja rakkautta…”, yhdessä, mutta erikseen.

    Rakkauteen kuuluu sisäisesti mielestäni usko ja luottamus.

    1. Mr J

      Kiitoksia kovasti. Mielestäni tuo on juurikin arvokkainta, mitä meillä on. Kiitos kommentistasi ja mukava, jos se sai aikaan pohdintaa.

    2. Mr J

      Kiitoksia!

      Tuo energianäkökulma oli myös hyvä. Noinhan monesti voi käydä, että huoli ja pelko rakkaudessa ajaa äidin liian lähelle poikansa elämää, puuttuen asioihin, tyttöystäviin ja tapaan elää. Sehän kumpuaa nimenomaan noista kahdesta.

  3. Nadine

    Se on tosin sääli, että äidin rakkaudelle ja äitiydelle asennetaan usein täysin mahdottomia kriteerejä. Mielestäni äidin rakkaus lasta kohti riittää sellaisena. Äidillä äitiyteen kasvaminen ei myöskään käy aina suoraviivaisesti.
    https://viaperasperaadastra.com/2021/02/04/taydellinen-aiti-syndrooma/

  4. Anne

    Kaunis kirjoitus! 🙂 Ja aihe tosi mielenkiintoinen, sitä voisi tutkia enemmänkin. Usein sanotaan äidin ja pojan suhteen olevan erityinen. Mitäköhän sillä tarkoitetaan? Onko siinä enemmän rakkautta ja huolenpitoa?

    1. Mr J

      Kiitos 🙂 Ja luulen, että tuo äidin ja pojan suhde on ainutlaatuinen juuri siksi, että naiset ovat usein tottuneet hieman pitämään huolta miehistä ja olettaneet, ettei se mies siellä “pärjää”. Sitten kun kyseessä on oma poika, on tilanne vielä enemmän huolenpitoa herättävä.
      En muista kuulleeni kauheasti, että äidit kyselevät tyttäriltään, “oletko syönyt? Saitkos pyykit pestyä? Onko puhtaita vaatteita?”…

  5. I don´t speak Polish

    Tässä jo vähän alahuuli värisi kun luin tätä miettien omaa äitiäni sekä omaa äiteyttäni. Rakkaus tuo tosiaan mukanaan myös suuren huolen ja pelon. Joskus tuntuu, että äitien huolet ja pelot ovat, jopa niin isoja että ne rajoittavat lapsen elämää. Rakkautta on myös osata jättää omat pelot ja huolet taka-alalle ja niiden sijaan luottaa.

  6. Tiina

    Nostat tärkeän asian esille, eikä sitä kuuluisi nostaa ylös vain äidinpäivänä. 

    Voin sanoa, että tällä on toinen puoli. Jotkut lapset elää elämänsä kokematta tässä tekstissä esiteltyä rakkautta koskaan. Surullista mutta sitäkin on.

  7. Jowi

    Hieno kirjoitus ja heti tiedostan olleeni onnekas koska äitini on juuri sellainen tuoreelta sämpylältä tuoksuva hahmo kuka tukee ja kenelle soitan hyvät ja huonot uutiset. Toki mietin myös tämän aikana heitä ketkä eivät tätä ole kokeneet. Keiden äiti ei ole istunut vieressä sairastaessa tai välittänyt tarpeeksi olla ylpeä suorituksista. Koska niitäkin on :/

    1. Mr J

      Kiitos kommentista! 🙂 Äitejä on monenlaisia, samoin rakkautta. Itsekin mietin, että miltähän tuntuisi jos sellaista ei olisi koskaan kokenut.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: