Onko tarpeen suorittaa vai suoristaa?

Suorittaminen on päivän sana, jopa ylianalysoitu ja pohdittu toimenpide, josta on muodikasta puhua ja kirjoittaa. Siitä todella myös kirjoitetaan ja keskustellaan jatkuvasti, niin puolesta kuin vastaan. En ole kovinkaan muotitietoinen, mutta aihe koskettaa. Siksi minäkin siitä kirjoitan. Suorittaminen itsessäänhän on ihan hyvä, tahdikas verbi. Ilman suoritusta saa myös harvemmin tuloksia. Toinen kysymys on se, millaisia tuloksia on tarpeellista suorittaa. Toisinaan onkin aiheellista miettiä, onko tarpeen suorittaa vai suoristaa?

Tämä poikkeuksellinen aika on varmasti koskettanut molempia koulukuntia, niin suoristajia kuin suorittajiakin. Suoristajat ovat todenneet, että poikkeustilaan- ja oloihin vetoamalla asioita saa paljon anteeksi, mutkia voi oikoa suoriksi ja matkoja päämääriin saa luvan kanssa suoristaa. 

Suorittajat taas ovat ehkä todenneet, että heidän täytyy todistaa poikkeusolojen vallitessa kahta kauheammin oma osaamisensa, pätevyytensä ja kykynsä toimia haastavissa olosuhteissa. Deadlinet ovat järkähtämättömiä kuin ikihongat metsissä, aikataulut kuin kiveen hakattuja esihistoriallisia sananparsia. Suorittajille ei riitä mikään, paras on vain kyllin hyvää. Kukaan ei saa päästä sanomaan, ettei työpanoksesi ole riittävä. Tämä asia pitää myös tuoda esiin etäpalavereissa, vaikkei sitä kukaan osaisi edes epäillä. He pukevat jalkaansa uudet farmarihousut kollegejen sijaan, ettei kukaan edes voisi epäillä liian rennosta työhabituksesta.

Molemmat vaihtoehdot tuovat ajattelevalle ja tuntevalle ihmiselle paineita sekä ahdistusta, jos ne saavat pihtiotteen ihmismielestä. Suoristaja miettii, onko eettistä ja moraalitonta tehdä vain välttämätön ja naamioida se valheellisen suuren työmäärän lopputulokseksi mahdollisimman uskottavasti, kokien sisimmässään huonoa omaatuntoa laiskuudesta. Suorittaja taas murehtii, onko hän ottanut varmasti huomioon jokaisen yksityiskohdan ja pitänyt työmääränsä niin suurena, ettei kenelläkään vain tule mieleen, että suoritus olisi tehty puolivillaisesti. 

Pixabay

Suorita sen verran kuin jaksat

Toinen tuntee siis epämukavuutta siitä, että säästää itseään tietoisesti. Toinen taas siitä, että on mahdollisesti saattanut vahingossa säästää itseään jossain työvaiheessa. Itse ydinajatus ja tunnehan on käytännössä sama, näkökulma vain täysin eri. Molemmissa ihminen kokee syyllisyyttä tekemättä jättämisestä, ei onnea ja iloa jo tehdystä työstä. 

Molempien tapojen mahdollisia sivutuotteita ovat syyllisyys, epävarmuus ja ajatus siitä, mitä muut meistä ajattelevat. Molempia leimaa myös tietylla tapaa laiskuuden määritelmä. Toinen vain koittaa peitellä sitä, toinen rehellisesti vältellä sitä. Tuntuu, että työkulttuurimme suosii ehdottomasti jälkimmäistä tapaa.

Tässäkin viisautta lienee tasapaino. Tee työsi niin hyvin, että voit nukkua myös myrskyisinä öinä. Tee myös töitä sen verran, että ehdit nauttia työsi hedelmistä ja muusta elämästä, mitä varten työtä toivottavasti teet. Mikään suorittaminen ei ole sen arvoista, että itse elämä jää elämättä ja kokematta. Ihmiset suorittavat saavuttaakseen asioita, mutta onko se sen arvoista, jos suorittamisen tuloksista ei ole koskaan aikaa saati jaksamista nauttia? 

Jo alakoulussa opetettiin, että lautaselle otetaan vain sen verran ruokaa kuin jaksetaan syödä. Kaikki eivät sitä osaa vieläkään. Sen syömättä jääneen ruoan lailla ahnehditut työt, suorituskeskeisesti hoidetut asiat ja mahdolliset innovaatiot lentävät laskiämpäriin, vaikka niillä olisi ollut paljon tähdellisempääkin käyttöä jonkin uuden ravintona ja polttoaineena. 

Kysy siis itseltäsi, onko tarpeen suorittaa vai suoristaa? Elämä on paljon arvokkaampi kuin ylijäämä laskiämpärissä.

Vaalitaan sitä, eikö?

4 thoughts on “Onko tarpeen suorittaa vai suoristaa?

  1. Avatar

    Nadine

    Suorituskyky on käypä tapa arvioida tietokoneen prosessoria, mutta näyttää siltä että monilla ihmisillä on tapana mitata omaa ihmisyyttään suorituskyvyn mitalla. Ylikuormitettu prosessori palaa. Sama kohtalo odottaa ylisuorittajaa ikävä kyllä. Meille ei tosin missään vaiheessa opeteta, että elämässä voisi olla jotain muuta kuin suorittamista. Opimme sen yleensä vasta oman loppuunpalamisen kautta.

  2. Avatar

    Anne/Kivun kahdet kasvot-blogi

    Hyvää pohdintaa tärkeästä aiheesta, joka koskettaa ihan meitä jokaista! Jopa minuakin työkyvyttömyyseläkeläisenä, joka aloitti juuri Oriflamen jälleenmyyjänä;) Tunnistin itsestäni suorittajaa lähes kaikessa, mitä teen eli Jopa sairastaessanikin suoritan välillä liikaa enkä muista levätä tarpeeksi (onhan levontarpeeni enemmän, kuin terveellä ihmisellä) On ollut ja on jotenkin hirveän vaikeaa olla vaatimatta itseltään liikaa. Toivepostauksena toivoisin tälle jatko-osaa:)

    1. Avatar

      Mr J

      Kiitos kommentista! Luulen, että tämä on yleisempi aihe kuin edes luullaan. Jatko-osatoivomus kuultu ja varmasti toteutettavissa jossain kohtaa. 🙂

  3. Avatar

    I don´t speak Polish

    Pelottavinta suorittamisessa on mielestäni se, miten se jää päälle. Kun tarpeeksi kauan suorittaa ei enää muuta osaakkaan. Joka hetki on jo seuraavan hetken suorittamista tai valmistautumista tulevaan suoritukseen ja jos et suorita niin podet siitä huonoa omatuntoa ja luopaat suorittaa huomenna entistä enemmän.

    Hyvä, että tästä asiasta kirjoitetaan, sillä yhden jos toisenkin suomalaisen tulisi välillä pohdiskella omaa suorittamistaan.

    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: