On viikonpäiviä ja sitten sunnuntai

Sunnuntai. Se viikonpäivä, jolloin ei usein tapahdu mitään. Krapulapäivä, lepopäivä, masennuspäivä, Netflix-päivä… ja niin edelleen. Tämä kirjoitus on omistettu sunnuntaille. Kirjoitus, joka on ihan sunnuntain näköinenkin. Ei liian syvällinen ei liian raskas, eikä oikein mitään pointtia. Silti sillä on paikkansa, silti se on tarpeellinen. On viikonpäiviä ja sitten sunnuntai. 

Sunnuntai on siitä hauska päivä, että siihen kuuluu niin juustosnacksilta ja tacomausteelta tuoksuva krapulahiki, vanhan oluen väljähtänyt henkäys, kuin myös letut ja pannukakku, tortillojen rakennus ja noutoruoan rasvaisen suloinen, addiktoiva tuoksukin. Sunnuntaista on moneksi. Jos Robinson Crusoe olisi Daniel Defoen romaanissa ollut liikenteessä Perjantain sijaan Sunnuntain kanssa, se seikkailu olisi voinut olla vielä paljon luovempi ja hurjempi tarina.

Meidän valtauskontomme tunnistaa sunnuntain seitsemänneksi päiväksi, jolloin luojamme lepäsi. Niiden tuotteliaan ja luovan kuuden päivän jälkeen, jolloin hän sen ideologian mukaan rakenteli meille tämän pelikenttämme. Hänkään ei siis tehnyt sunnuntaina mitään merkittävää. Vanhat kirjoitukset eivät kerro, miten luoja viihdytti itseään sinä päivänä, mutta taivaallinen Wolt ja Netflix lienevät melko kaukaa haettu vaihtoehto. 

Pixabay

Sunnuntain monet kasvot

Sunnuntai on monelle päivä, joka masentaa. Se on ikäänkuin arjen esikartano, jossa sen hetkinen totuus ja elämä pitävät visusti majaansa. Sunnuntai on hyvä päivä todeta tyytymättömyys nykytilanteeseen. Monelle juuri sunnuntai voi olla myös päivä, joka potkaisee ihmisen kohti muutosta ja antaa kipinän esimerkiksi työpaikan vaihtamiseen, irtisanoutumiseen tai opiskeluhaaveiden toteuttamiseen. Olisi muuten mielenkiintoista saada tilastotietoa siitä, kuinka monta työhakemusta lähetetään nimenomaan sunnuntaisin. Sunnuntai on päivä, jolloin oivalluksille ja totuuksille on ehkä tavallista enemmän sijaa. 

Perheellisille (arkityötä tekeville) sunnuntai on yleensä päivä, jolloin vietetään aikaa yhdessä. Kaikilla on vapaata, on vain aikaa toisille. Parhaat Instagram-perhekuvat otetaan todennäköisesti keväisinä sunnuntaina, kun ollaan ulkoilemassa tai muuten vain viihtymässä perheen parissa. Tästäkin olisi mielenkiintoista tehdä empiiristä tutkimusta perhekuvien suhteen.

“Minusta myös sunnuntai on hyvä päivä, joka paljastaa lopulta meidän ihmisten tavallisuuden ja perustarpeet.”

Sinkuille sunnuntai saattaa näyttäytyä päivänä, jolloin hetkellisen yksinäisyyden tuntee vielä voimakkaammin kehossaan. Usein krapulan- ja morkkiksentäyteisiä päiviä vietelläänkin voipuneena sängynpohjalla, tavoitellen älypuhelimella erinäisten deittisovelluksien kautta muita yksinäisiä jakamaan ja myötäelämään jälleen yhtä sunnuntaita pois alta. Päivää, jolloin moni haluaisi olla parisuhteessa enemmän kuin minään muuna päivänä. Päivänä, jolloin kevytkenkäisempikin läheisyyssessio saa ympäristön ja omatunnon hiljaisen hyväksynnän. Sunnuntaina sinkkuihmisen rakastumisfaktori saattaa olla korkeimmillaan tai matalammillaan, riippuen näkökulmasta. Sunnuntai on päivä, jolloin rakkautta on taatusti jaossa, sen monissa olomuodoissa.

Sunnuntain ruumiillistuma

Jos kuvailisin sunnuntaita tyyppinä, se olisi ehdottomasti lökäpöksyinen pörröpää, joka vastaa unisena jokaiseen kysymykseen “mm…emmä oikein tiedä…” tai “Ihan sama”. Se olisi tyyppi, jonka koko olemus muistuttaa sateenpieksämää variksenpelätintä, jonka flanellipaidan hihat lepattavat tuulessa. Se nököttää kepin nokassa ja pohtii, mitähän sitä elämällään alkaisi tehdä, vai alkaako millekään. Sunnuntai kuulostaa krapulaisen uniselta Sami Kuroselta tai Tinni Wikströmiltä. Kädet eivät vaan leviä pyykkitelineeksi sivuille “Tämä on Sunnuntai Suomi”-lausahduksen tehokeinona. 

Sunnuntai on silti ihan tavallinen päivä, kaikessa epätavallisuudessaan. Luin viikolla Sekunnit ja tunnit-blogin kirjoituksen siitä, kuinka ihan tavallisen ihmisen leima on hyvä. Minusta myös sunnuntai on hyvä päivä, joka paljastaa lopulta meidän ihmisten tavallisuuden ja perustarpeet. Kaipaamme pysyvästi elämäämme rakkautta, tarvittavaa muutosta ja mielekkyyttä. Tarvitsemme elämäämme hieman huolta, surua, katumusta ja mahdollisuuksia aloittaa alusta. Tavoittelemme usein rakkautta, perhettä ja läheisiä, joiden kanssa edellä mainituista asioista saa tuplatehon irti. 

Kaikki nämä kuulostavat ihan… noh, sunnuntailta. 

On viikonpäiviä ja sitten sunnuntai.

3 thoughts on “On viikonpäiviä ja sitten sunnuntai

  1. Avatar

    Sini

    Ihan mahtavaa pohdintaa, tosi hyvää tekstiä! Sunnuntai on mulle ollu pitkään se kaikista inhottavin päivä viikosta, just näistä sun kuvailemista syistä muun muassa 😮 Sait tosi hyvin puettua sanoiksi sunnuntain luonteen!

    1. Avatar

      Mr J

      Kiitos paljon! 🙂 Sunnuntai on itsellekin ollut nuorempana tosi vaikea ja hankala päivä. Etenkin lomien tai pidemmän viikonlopun jälkeen. Ala-asteella suoranainen painajainen, joka meni pitkälti aamun odotteluksi heti Hockey Night-lähetyksen ja pihapelien jälkeen. Oli pakko aina keksiä jotain muuta ajateltavaa kuin koulu seuraavana päivänä. Siksi se kai tämän tekstinkin kirvoitti, koska on edelleen vahvana mielessä.

  2. Avatar

    Sini

    Kauniisti kirjoitettu sunnuntaista.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: