Vapauden resepti ja hyviä tapoja joilla se saavutetaan

Vapaus on tänä päivänä asia, jonka moni länsimaalainenkin paremminvoiva ihminen kokee osittain menetetyksi. Vallitsevan tilanteen olemassaolo ja kuristusote ovat saaneet meidät hämillemme siitä, kuinka ennen jotain niin itsestäänselvää asiaa on jouduttu kyseenalaistamaan jo reilu vuosi. Jotta emme unohtaisi, että tämä on hyvin todennäköisesti vain väliaikaista, päätin hypätä reippaasti eteenpäin. Seuraavassa artikkelissa tarjoan intuitiivisen ja eräänlaisen näkemyksen siitä, mitä ovat vapauden resepti ja hyviä tapoja joilla se saavutetaan.

Vapauden resepti koostuu mielestäni sopivasta sekoituksesta riippumattomuutta ja yksilön omaa tahtoa, jota haluaa elämässään toteuttaa. Oman tahdon ja sisäisen tunteen kuunteleminen, toteutus ja tasapainoon pyrkiminen ovat esimerkkejä hyvin konkreettista vapaudesta. Se on myös ennenkaikkea ihmisoikeus.

Jopa sanonta ”tässä elämässä ei ole pakko kuin kuolla” jättää kaikelle valinnanvapaudelle vahvan vastamyrkkynsä, jonka turvin saatamme alistua ja jäädä vain odottelemaan sitä pakollista kuolemaa, ilman että nauttisimme syntymän ja elämän rajallisuudesta johtuvan luonnollisen poistumisen välisestä vapaudestamme.

Moni ihminen kokee olevansa vankina omassa elämässään, työssään tai velvollisuuksissaan. Vaikka he saavatkin lähteä vapaasti askareisiinsa, menetetty aika ja hukatut mahdollisuudet tarjoilevat meille tunteen vankeudesta, oravanpyörästä ja pakollisuudesta, joka on aina vapauden vahva vastakohta. Pakko-sana ja termi on iskostunut meihin syvästi negatiivisena ja vangitsevana kirosanana, joka saa ihmiset lähes aina takajaloilleen.

Vapauden arkiset viholliset

Ihmiset ovat vankeina usein myös omissa parisuhteissaan, töissään, luottamustoimissaan ja ylipäätään elämässään. He eivät kuitenkaan uskalla lähteä tavoittelemaan vapautta, koska rutiinit ja mukavuudenhalu ovat ottaneet liian vahvan otteen kurkusta. On helpompi olla vähän vangittu ja turvallisen lasipallon sisällä, kuin vapaa ja avoimella epämukavuusalueella yksin, etsimässä aikoja parempia. Unohdetaan vapaus valita, jäädään jumiin ajatukseen, että on vain pakko tyytyä.

Jopa sanonta ”tässä elämässä ei ole pakko kuin kuolla” jättää kaikelle valinnanvapaudelle vahvan vastamyrkkynsä, jonka turvin saatamme alistua ja jäädä vain odottelemaan sitä pakollista kuolemaa, ilman että nauttisimme syntymän ja elämän rajallisuudesta johtuvan luonnollisen poistumisen välisestä vapaudestamme. Tuo lause on tarkoitettu vapauden fraasiksi, mutta se kuulostaa ja näyttää kaikelta muulta. Miettikääpä ylläoleva lauserakenne toisella tavalla, esimerkiksi ”Tässä elämässä saa tehdä vapaasti miltei mitä haluaa. Lopulta vain kuollaan pois.” Melko hurja muutos tulokulmaan, eikö?

Vapauden tunteen voi saavuttaa pienin teoin, joilla on toki omat vaikutuksensa tulevaisuuteen. Surullisen moni tietää varmasti sen tunteen, kun töihin/velvollisuuksiin suorastaan ahdistaa mennä. Viikonloput ovat yhtä pakomatkaa ja sunnuntait yhtä välikuolemaa kellon raksuttaessa minuutti kerrallaan kohti maanantaista aamua, johon ei haluaisi koskaan herätä. Jokainen nukuttu minuutti nopeuttaa heräämistä, jonka rinnalla väsymys on vain vähäpätöinen kisälli.

Yöllinen sänkykaruselli ja hikoillut lakanat todistavat salakavalan vapaudenriiston, joka tunkee aivolohkoihin jopa vapaa-ajalla ollessamme. Yön hiljaisina tunteina tulee taatusti miettineeksi, mikä on se vapauden resepti ja hyviä tapoja joilla se saavutetaan.

Kun säkin pohja tulee vastaan

Moni myös tietää varmasti tunteen, kun mitta tulee täyteen ja internetin erilaiset työnhakusivustot alkavat olla ruutuajan suurimmat syöpöt. Muistelkaa sitä vapauden tunnetta, kun löydätte kiinnostavan työpaikan, laitatte toiveikkaana hakemuksen ja pääsette haastatteluun. Se on jo puolimatkan krouvi kohti vapaudut vankilasta-korttia. Sitten tulee se soitto, jossa sinulle kerrotaan, että olet saanut hakemasi paikan. Vapaudentunne suorastaan huumaannuttaa, voimauttaa ja palauttaa kaikki kyynelten ja hikipisaroiden mukana vuodevaatteisiin jääneet voimavarat. Vaikka kysymys on vain siirtymisestä seuraavaan tehtävään, yhtälailla velvoitettuna tiettyihin asioihin.

Näin pienestä vapaus on joskus kiinni. Vapaus asuu korvien välissä, sydämessä ja mielen sopukoissa. Kun ihminen kokee ja tuntee olevansa vapaa, saa päättää omista tekemisistään ja asioistaan, sekä kokee olevansa tilanteensa herra ja oman elämänsä asiantuntija, ollaan vapauden arkisessa ytimessä.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: