Tosimiehen ei tarvitse todistella miehisyyttään

Tämä teksti käsittelee miehisyyttä kaikessa maskuliinisuudessaan ja yksioikoisuudessaan, millaisia me miehet naisten mielestä kuulemma usein olemme. Maskuliinisia, yksinkertaisia putkiaivoja, jotka ajattelevat seksiä jonkun myytin mukaan noin kuuden sekunnin välein. Emme myöskään puhu tunteistamme, emme ainakaan selvinpäin. Silloin jos puhummekin, puhumme siitä vähintään miehisellä ja maskuliinisella tavalla, emme kuiskaten tai ääni väristen. Alkoholiakin juomme liikaa, koska se nyt vaan on miehille ominaista. On tosimiehiä ja hiiriä, jos onneksi jo harvenevaa kansanosaa on uskominen. Oma näkemykseni on, että tosimiehen ei tarvitse todistella miehisyyttään.

Miehisyys on miehekkäintä juuri silloin, kun se saa hengittää ja kukoistaa vapaasti ilman ympäristön tuomia paineita tai lokerointeja. Uskokaa tai älkää, niitä paineita on ihan riittävästi omastakin takaa.

Jokainen mies lienee saanut jonkinlaisen miehen mallin, jonka avulla peilaa omaa miehisyyttään ja mieheksi kasvamistaan. Malli tulee joko omalta isältä, isoisältä, sarjakuvista tai televisiosta. Opittu malli elää meissä toisinaan hyvin vahvasti, ohjaten ja kuiskaillen korvaamme, mitä miehen tulee olla. Mallin muuttaminen ja päivittäminen nykypäivän vaatimuksiin ei aina ole niin yksinkertaista. Myös piirit ja ympäristö jossa elämme, määrittelee vahvasti transformaation onnistumista ja mahdollisuuksia.

Miehisyyden moninaiset olomuodot

Itselläni tämä taistelu oli nuorempana haastavaa. Koin, että en sopinut moneltakaan osin sellaiseen muottiin, jota siihen maailmanaikaan oli yleisesti tarjolla. Tunsin asioita voimakkaasti sekä koin tarvetta puhua ja näyttää tunteitani pienestä pitäen. Kotona siihen on aina kannustettu ja luotu turvallinen ympäristö toteuttaa itseään juuri haluamallaan volyymilla. Kodin ulkopuolella asia olikin sitten erikseen, josta kirjoitin jo hieman itsetuntoa käsittelevässä artikkelissa.

Muistan myös ikuisesti, kuinka rakas isoisäni muistutteli minua hiljaisemman ja introvertin serkkuni “miehistymisestä”. Katsoin silloin serkkupoikaa vahvasti ylöspäin ja ihailin kaikkea mitä hän teki tai oli. Hän pelasi jääkiekkoa jota itsekin rakastin, oli hiljaisenpuoleinen kaveri, joka ei turhia leukojaan liikutellut sekä käyttäytyi luonnollisesti muutenkin neljä vuotta vanhempana “aikuismaisemmin” kuin minä itse. Koin silloin vahvasti, että se oli toivottu päämäärä, jota kohti minunkin toivottiin pyrkivän. Eihän asia niin ollut, mutta siltä se silloin tuntui.

Muistan, että koin olevani huonompi ja epämiehekkäämpi, koska olin suupaltti, tunteellinen ja eloisa tyyppi. Mietin usein, että arvostavatko ihmiset minua tällaisena “epämiehekkäänä” yhtä paljon, kuin hiljaisempaa ja stereotyyppisempaa mieskuvaa edustavaa serkkuani. Tämä oli vain yksi pieni esimerkki, mutta erittäin toimiva sellainen. Se todistaa sen, kuinka pienet asiat voivat muovata mielikuvaa ja ajatusta siitä, millaisena itsensä kokee tai näkee. Tämä samainen pohdinta ja teema ei ole kadonnut nuorten keskuudessa minnekään, päinvastoin.

Kaikki lähtee itsensä hyväksymisestä

Minulle miehenä olemisen sietämätön vaikeus on kulminoitunut oman itseni hyväksymiseen. Nykyään se on kääntynyt voimavaraksi, jonka avulla pystyn menemään läpi useimmista stereotypioiden katakombeista, jotka yrittävät kaikin keinoin rajoittaa mieheksi ja ihmiseksi kasvamista. Ne houkuttelevat jatkuvasti myös määrittelemään miehisyyttä ja lopulta jopa häpeämään sitä. Matka miehisyyden ytimeen alkaa siitä päivästä lähtien, kun hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin on. Uskokaa minua, tiedän mistä puhun.

“Miehisyyden määritelmä on silloin kohdallaan, kun siitä ei tarvitse tehdä erillistä numeroa.”

Tuntuu, että miehenä oleminen on toisinaan yhtä suurta näytelmää, jossa käsikirjoitus on hyvin yksioikoinen ja ennalta-arvattava. Työ- ja opiskelupaikoilla oletetaan, että miehenä sitä osaa korjata kaikki vähänkään tekniset ongelmat, kuuntelee tietynlaista musiikkia ja suhtautuu naisiin tietyllä tavalla. Toisinaan tuntuu myös, että koko oleminen ja persoona on määritelty jo valmiiksi, eikä siinä ole varaa vastaväitteisiin. “Mitäpä sinä näistä naisten jutuista tiedät, sinähän olet vain mies.” Myös “No, koska sä olet mies” on hyvin tyypillinen vastaus, jos erehtyy miehenä kyseenalaistamaan olettamusta tai tietynlaista toimintatapaa.

Nykyään on erittäin hauskaa rikkoa näitä stereotypioita ja olettamuksia ja uskaltaa tuoda häpeän ja vaivaantuneisuuden sijaan esiin toisenlainen näkökulma. Se on palkinto itsensä hyväksymisestä ja oman miehisyytensä jalostumisesta sille tasolle, ettei kukaan muu voi määritellä, saati sanella miehisyyden askelmerkkejä. Epävarmuus on miehisyyden pahin vihollinen, oli tilanne mikä tahansa. Kyllä, ihan mikä tahansa.

Monet edeltäjiään puheliaampien ja sosiaalisempien nykymiestenkin ongelmat sekä haasteet johtuvat nimenomaan heikosta itsetunnosta, epävarmuudesta ja miehisyyden epäselvästä määritelmästä. Puhuminen, tunteiden näyttäminen ja takalukkojen avaaminen ovat edelleen kuin rubiikin kuutio, jonka harva ratkaisee kylmiltään.
Kun edellämainittuja haasteita lääkitään vielä kuningas alkoholilla, saadaan aikaan mielenkiintoisia kemiallisia yhdisteitä, reaktioita, sekä niin verbaalisten kuin fyysistenkin tarpeiden holtitonta purkautumista, sanan varsinaisessa (ja jokaisessa) merkityksessä. Sitähän miehet aina tunnetusti lopuksi haluavat, vai mitä?

Miehenkään ei tarvitse pärjätä yksin

Ei ole sattumaa, että nykypäivänä on paljon nimenomaan miehille suunnattuja keskusteluryhmiä, leirejä, tapahtumia ja muita foorumeja, joissa miehenä olemista ja sen mukanaan tuomista haasteista voi keskustella vertaistensa seurassa. Palveluille ja niiden järjestämiselle tarvitaan aina kysyntää, jota kiistatta myös on. Hyvänä esimerkkinä palveluista on laajalla sektorilla toimiva Miessakit Ry.

Miehisyyden on vihdoin todettu olevan asia, joka ei jalostu itsestään. Se vaatii rohkeutta, kokonaisvaltaista ymmärrystä itsestään ja arvoistaan, joita haluaa toteuttaa. Se vaatii kyyneliä, heikkoutta, haavoittuvuutta ja kipua, jotta voi kasvaa täyteen loistoonsa. Väitänkin, että mieheksi kasvetaan, ei vain synnytä.

Miehisyys on toisinaan unohdettu voimavara, josta saa paljon enemmän irti itsetutkiskelulla, itsensä kehittämisellä, sekä rohkeudella toteuttaa oppimaansa. Miehisyys ei ole itseisarvo, jonka taakse voi piiloutua. Se on asia, jonka suojakentän sisällä ei tarvitse enää piiloutua keneltäkään. Voi seistä selkä suorana, vastuussa omasta miehisyydestään.

Tosimies ei ole koskaan valmis. Tosimies on aina valmis kasvamaan, kehittymään, sekä tekemään myönnytyksiä. Tosimiehen ei tarvitse todistella miehisyyttään, saati kysellä kenenkään lupaa toteuttaa sitä omalla tavallaan. Miehisyys on miehekkäintä juuri silloin, kun se saa hengittää ja kukoistaa vapaasti ilman ympäristön tuomia paineita tai lokerointeja. Uskokaa tai älkää, niitä paineita on ihan riittävästi omastakin takaa.

Miehisyyden määritelmä on silloin kohdallaan, kun siitä ei tarvitse tehdä erillistä numeroa.

Silloin voi vain nauttia matkasta.

1 Comment

  1. Kyllä minäkin pelkään – Aito ajatus | Lily

    […] Seuraamani bloggaaja kirjoitti viime viikolla paljon miehisyydestä. Tästä sainkin hänen kanssaan idean, kirjoittaa arjen peloista. Kiva kun tulit lukemaan ja sukeltamaan ajatuksiini. […]

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: