Äitiyden ydin on rakennettu rakkaudesta

Tämä päivä ei ole vain ruuhkaa kukkakaupassa tai siniristilippuja salossa. Tämä päivä on muistutus elämänmittaisen matkan ja roolin merkityksestä, jonka soisi olevan esillä kaikkina muinakin päivinä. Se on myös muistutus siitä, että äitiyden ydin on rakennettu rakkaudesta, ei vain biologiasta.

Äideissä on asennetta, äitiys itsessään on asenne. Se on useimmiten myös päätös, velvollisuus tai kutsumus. Toisinaan myös vahinko, sattuma tai yllätys. Isossa kuvassa se on kuitenkin ainutlaatuinen lahja, jonka jokainen äiti tulkitsee, omaksuu ja toteuttaa eri tavalla. Äitiys on myös elämän jatkumon määre ja luonnollisen kiertokulun edellytys. Kautta aikojen vanhimpia sellaisia, jotka pitävät edelleen pintansa muuttuvan maailman murroksesta huolimatta.

Toiset taas ottavat nämä vieraan kohdun kasvattamat taimet omakseen, rakastaen heitä kuin omiaan. He ovat myös ne ihmiset, joiden puhelin soi tiukan paikan tullen. He ovat ne ihmiset, joiden silmäkulmat kostuvat nuorten merkittävinä juhlapäivinä. He ovat myös niitä tukipilareita, jotka sulkevat syliin, rauhoittelevat ja ottavat hetkellisesti ne elämää suuremmat taakat kantaakseen, jotta sillä pienellä ihmisellä olisi parempi olla. Voiko enempää vaatia?

Ristiriitaisten tunteiden päivä

Tämä päivä on äärimmäisen tunteita herättävä myös niille naisille, jotka eivät voi koskaan tuota äiti-etuliitettä virallisesti käyttää, syystä tai toisesta johtuen. Äitiys on monelle suuri onnen ja elämän merkityksellisyyden ruumiillistuma, joka ei ole jäänyt epäselväksi yleisissä asenteissa. Monelle naiselle naiseuden mittari on juurikin äitiys, se kaikkein pyhin ja täyttymyksellisin olomuoto, jonka nainen voi joidenkin mielestä kuunaan saavuttaa.

Mikä julminta, myös ympäröivä maailma saattaa ajatella näin yksioikoisesti. Naisilta kysellään lapsiin ja “lapsentekoon” liittyen melko suorasukaisia kysymyksiä, sekä kommentoidaan vihjailevaan, melko ilkeähköönkin sävyyn, miksei niitä lapsia ole jo alkanut kuulumaan. Usein naiseus ja äitiys rinnastetaan vahvasti toisiinsa. Ilman naiseutta ei ole äitiyttä, ilman äitiyttä todellinen naisellisuus jää kokematta. Aika mustavalkoista.

Osa taas saattaa pitää naista jopa itsekkäänä ja omahyväisenä, jos hän ei aio tuottaa esimerkiksi tietoisen päätöksensä johdosta maailmaan lisää pieniä tulevia veronmaksajia. Tällaisissa tilanteissa sitä miettii, mitä se nainen mahtaakaan ajatella, joka ei voi biologista syistä saada koskaan lapsia? 

Entäpä mitä miettii se nainen, jolta kysellään maha iloisesti pystyssä, että “jokos se olisi teidänkin aika lisääntyä? Pistät Pekan nyt vaan hommiin niin päästään odottamaan hetki yhdessä!”. Nainen, joka on juuri saanut kuulla, ettei voi tulla koskaan raskaaksi, eikä voi näin samaistua ikinä tuohon tilanteeseen, missä tuo pallovatsainen, tuleva naisellisuuden multihuipentuma trendikkäissä äitiysfarkuissaan liihottelee?

Äitiyden perimmäistä olemusta ei saa äitiyspakkauksesta

Biologian vinkkelistä äidiksi on kuitenkin melko helppo tulla, jos kaikki biologiset proseduurit täyttyvät. Sama koskee tietysti myös isää, joka tapahtuu vielä helpommin. Biologia ei silti takaa sitä, että tämän tärkeän, elämänmittaisen tehtävän pystyy hoitamaan kunnialla maaliin. Ei todellakaan. Haluan nostaa kirjoituksessani esiin myös äitiyden toisinaan unohdetun ja vaietun puolen, sekä sen merkityksellisyyden yhteiskunnallisella tasolla.

Pixabay

Moni biologiselta äitiydeltä estynyt nainen voi olla mitä upein vanhempi, aikuinen ja äitihahmo jollekin lapselle, jonka erottaa juridisesta vanhemmuudesta vain vieraassa kohdussa valmistuminen. Monelle lapselle suhde sen oman synnyinkohdun hallitsijaan jää myös hyvin vieraaksi, etäiseksi ja jopa tuhoisaksi. Tällöin tarvitaan juuri niitä naisia, joille äitiys ja vanhemmuus merkitsevät kaikkea muuta kuin sitä biologiaa.

Myös moni alkava parisuhde kaatuu siihen, ettei se toinen vanhempi voi hyväksyä toisen lapsia perheeseensä, koska ne nyt eivät vain ole omia. Toiset taas ottavat nämä vieraan kohdun kasvattamat taimet omakseen, rakastaen heitä kuin omiaan. He ovat myös ne ihmiset, joiden puhelin soi tiukan paikan tullen. He ovat ne ihmiset, joiden silmäkulmat kostuvat nuorten merkittävinä juhlapäivinä. He ovat myös niitä tukipilareita, jotka sulkevat syliin, rauhoittelevat ja ottavat hetkellisesti ne elämää suuremmat taakat kantaakseen, jotta sillä pienellä ihmisellä olisi parempi olla. Voiko enempää vaatia?

Tähän kokonaisuuteen kiteytyy vanhemmuuden ja tänään framilla olevan äitiyden ydin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa äitiyttä. On vain ihmisyyttä, jonka yksi osa on biologinen äitiys, joka taas ei takaa vielä taivaspaikkaa kenellekään, jos sallitte näin henkevän vertauksen.

Tänä äitienpäivänä haluan erityisesti kiittää omaa äitiäni siitä, että hän on ollut minun äitini. Isolla alkukirjaimella. Tänään haluan myös muistaa ja kunnioittaa kaikkia muitakin äitejä, erityisesti niitä, keiltä tämä suurin mahdollinen arvonimi usein evätään ja unohdetaan vain siksi, ettei biologia tunnista muunlaista äitiyttä. Silloin meidän ihmisten on aika se tunnistaa ja tunnustaa. Äitiyden ydin on rakennettu rakkaudesta, ei biologiasta.

Tänään on teidän päivänne, biologialla tai ilman.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: