Mitä rahalla saa ja mitä pitää itse ansaita?

Hyvää alkavaa kateuden viikkoa! No ei nyt sentään, aihepiiri pulpahti vain mieleeni sopivasti kesäloman häämöttäessä, kun viikkoja sen alkuun voi laskea jo yhden käden sormilla. Kesälomia on alettu suunnittelemaan, kalustoa ja kulisseja päivittämään ja pandemiavuoden runtelema kurjuus alkaa olla pian taka-alalle jäävä olomuoto. Näin sunnuntai-illan iltalukemiseksi ajattelin tarjoilla teille illan viimeiset pohdinnat siitä, mitä rahalla saa ja mitä pitää itse ansaita.

On toki aina mukavaa tienata rahaa, jolla ostella mukavia asioita itselle ja tovereille, en kiistä. Joskus voi myös ostella niitä tovereitakin, kun ne tuppaavat toisinaan olemaan alennuksessa. Samaan aikaan luetaan burnouteista, liian kovasta vauhdista ja terveyden pettämisistä, jotka jostain kumman syystä sattuvat usein näille esillä oleville tulokunkuille. Näinä menestymisen ja suorittamisen aikoina niistä ei kuitenkaan hiiskuta. Puhutaan mieluummin vain saavutuksista. Uraa ja romahduksia perkaavissa haastatteluissa kuitenkin sanotaan, “Urani pilasi kaikki kolme avioliittoani”, “Julkisuus vei terveyden ja omaisuuden”, “Suosikkisenjasen terveys petti!”. Kalseita hintoja menestyksestä.

Jää nähtäväksi, miten tämä poikkeusajan jättämät tyhjäkäynti tullaan ottamaan kiinni ja kirimään. Itselläni toiveena olisi ainakin se, että ihmiset olisivat alkaneet ymmärtää elämän rajallisuutta, merkityksellisyyttä ja suurempia kokonaisuuksia eri tavalla. Raha ja menestys ei ole kaikki, mutta toisaalta se on myös suistanut monet yrittäjät ja yritykset todella tukalaan tilanteeseen. Tässäkin on kysymys tasapainosta.

Mitä näemme silloin, kun parrasvalot sammuvat?

Kulissien taakse on harvalla pääsyä. Me rahvas näemme vain sen, mikä luo meille valheellisen oikeuden määritellä toisia ja mikä vastaavasti määrittää liian usein arvoamme ihmisenä. Raha, tulot, maallinen menestys, seuraajat ja peukuttajat. Rahalla voi saada paljon hyvää, vaikuttaa ja auttaa, mutta ahneudella sen kaiken hyvän pystyy tuhoamaan ympäriltään. Myös sen, mitä moni hyväntekijä on rahoillaan tehnyt.

Sairaaloissa makaa tälläkin hetkellä tuhansia vanhuksia syöden kiitollisena ja toki vähemmänkin kiitollisena ruokansa, minkä hoitohenkilökunta heille ehtii jossain välissä tuomaan. Ihmisiä, jotka ovat eläneet täysin erilaisia elämiä, arvomaailmoja ja idyllejä. He ovat kenties olleet oman aikansa menestyjiä ja vaikuttajia, päätyneenä vääjäämättä loppusijoituspaikkaansa, jonka ovat onnistuneet saamaan. Ihmisiä, jotka ovat mahdollistaneet nykyisten menestyjien esiinmarssin ja kehityskaaren, kohti vääjäämätöntä loppua. Aikaa, jolloin osakesalkut ja sijoitukset ovat vain paperia sen tosiasian rinnalla, että elämän roihu on hiipumassa hiillokseksi ja muistoiksi kekäleiden rosoiseen pintaan.

Kiertokulkua, kertakäyttöisyyttä, materiaa. Olennaista on kuitenkin se, mitä viimeinen tilinpäätös aikanaan näyttää. Ketä vuoteesi vierellä valvoo ja voitko nukkua niinä kuuluisina myrskyisinä öinä? Verotietojen julkaisupäivääkin tärkeämpiä päiviä ovat ne, joilla ihminen kerää tai tuhlaa henkistä pääomaansa. Sitä, joka loppujen lopuksi määrittelee sen todellisen saldon viimeisen viivan alle. Enkä tarkoita niitä numeroita.

Kun sydänkäyrä muuttuu viivaksi, asiat menettävät monelta osin merkitystään sille kyseiselle henkilölle, mutta eivät pyyhi niitä pois mistään muusta merkityksestä. Jos jotain haluaisin jälkeeni jättää, tarjoaisin vähäisestä viisaudestani nuoremmilleni palasen ja kehottaisin heitä miettimään asioita sekä hankkimaan ne itselleen todelliset merkitykset tämän matkamme aikana, joka tapahtuu ensirääkäisyn ja viivasuoran välimaastossa. Kehottaisin myös pohtimaan sitä, mitä rahalla saa ja mitä pitää itse ansaita. Kuiskaisin etsimään ja jalostamaan ne voimavarat, jotka keskittyvät kateuden ja toisten tekemisten seurailun sijaan oman tiensä löytämiseen.

Kukaan muu ei sitä tietä voi kulkea.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: