Terveisiä sieltä missä naiset eivät osaa parkkeerata

Ennakkoluulojen maailma on kuin huono sarjakuva, jossa totuus on usein hyvin kaukana esitetystä taideteoksesta. Jos ennakkoluulot todella olisivat se huono sarjakuva, siinä nähtäisiin hyvin paljon stereotyyppisiä hahmoja ja maisemia, sekä hyvin ennalta-arvattava juoni. Mökit olisivat aina punaisia, ne sijaitsisivat aina järven rannalla ja mummolla ja vaarilla olisi kanoja ja lehmiä pullantuoksun leijaillessa nenään. Tässä teille terveisiä sieltä, missä naiset eivät osaa parkkeerata.

Kun puhutaan ennakkoluuloista, itselleni nousee aina naisten oletettujen parkkeeraustaitojen tai miesten onnettoman letityskyvyn sijaan rotuun ja eri kulttuureihin kohdistetut ennakkoluulot, joista koen olevani velvollinen kirjoittamaan jo hieman työnikin puolesta. On ollut melkoisen silmiä avaavaa huomata, miten ennakkoluuloisesti ja ennalta-arvattavasti jopa ammatti-ihmiset erilaisissa virastoissa ja yhteistyöfoorumeissa suhtautuvat vieraskielisiin ja vieraan kulttuurin edustajiin. Nämä samat lainalaisuudet koskettavat myös kehitysvammaisia ihmisiä, joita moni pitää erittäin homogeenisenä ryhmänä nimeltä “vammainen”. Ennakkoluulot koskettavat meitä jokaista.

Ennakkoluulot ovat kuin nettisivujen maksumuurit. Ne jättävät ison osan itse asiasta pimentoon, ellet tee pientä investointia ja tutki asiaa loppuun saakka. Ennakkoluulot ovat myös kuin klikkiotsikot, joita moni ei jaksa edes avata. Ihminen tekee päätelmänsä ja ennakkoluulonsa otsikon perusteella, lähettäen terveisiä sieltä, missä naiset eivät osaa parkkeerata.

On käsittämätöntä, miten esimerkiksi osa terveydenhuollon ammattilaisista suhtautuu vieraskieliseen väestöön ja antavat ennakkoluulojensa uida ammatillisuutensa lävitse mökkilaiturin alla lipuvan ahvenen lailla. “Ei SE kuitenkaan ymmärrä, aina NÄMÄ toimivat näin, tai NIILLÄ kaikilla on AINA jotain…”. Ylipäätään se, että ihmiset saavat persoonapronominin sijaan demonstratiivipronominin, joka kuvaa esinettä tai asiaa, on melko moukkamaista.
Kyse on kuitenkin ihmisistä, joita me kaikki olemme. Nämä ovat juuri niitä pieniä, huomaamattomia asioita, joilla ennakkoluulot, asenteensa ja stereotyyppisen ajattelunsa paljastaa helposti.

Pixabay

Rajut olettamukset ja tasapäistämiset ulkomaalaisten kyvyistä, ajatuksista, sekä asenteista heijastuvat seinille kuin vanhat kalvot piirtoheittimeltä valkokankaalle, kuten silloin kultaisella 90-luvulla konsanaan. Ihminen voi sanoa hyvin paljon sanomatta mitään, sekin on tullut tässä matkan varrella opittua. Asenteen ja ennakkoluulot voi paljastaa hyvin helposti eleillä, äänensävyllä ja ylenkatsonnalla. Jos ihminen on vakaasti päättänyt, että tietynlaiset ihmiset nyt vaan ovat tietynlaisia, saattaa tulla sokeaksi yksilöllisyydelle ja ainutkertaisuudelle, jonka edessään näkee ja kohtaa.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Muistan aikanaan tilanteen, kun eräs graafisen alan opettajamme vetäisi maahanmuuttajaluokan oppilaan monitorin virtapiuhan “vahingossa” irti, jonka jälkeen näyttö tietenkin sammui. Tokaisi sitten oppilaalle, että nyt se hajosi. Ei voi enää jatkaa. Meille kantasuomalaisille oppilaille tämä opettaja kehaisi tunnin päätyttyä tekoaan ja totesi, ettei SE kuitenkaan olisi mitään oppinut. Säästettiin kaikkien aikaa. Tämä pedagoginen neronleimaus tapahtui vuonna 1999, joka kertoi ehkä hyvin sen ajan vallitsevasta kulttuurista ja ennakkoluuloista.

Toki monikulttuuriset ennakkoluulot juontavat juuriaankin jostain. Asiaan vihkiytymätön näkee helposti vain tietynlaista käyttäytymistä, asennetta ja toimintamallia, joka ei ole hyväksyttävää missään päin maailmaa, eikä ominaista kenellekään ihmisryhmälle geneettisesti. Silti toimintaan voi olla paljon perusteltuja syitä. Kaikkea ei tarvitse sietää tai suvaita, ei edes ymmärtää. Ennakkoluulot ovat myös inhimillisyyttä, joka meissä kaikissa asuu. Inhimillistä on myös pystyä myöntämään olleensa väärässä ja muuttamaan käsitystään tarvittaessa. Ennakkoluuloisuus ei ole stigma, jota ei saa korjattua. Maailma muuttuu, tietoisuus lisääntyy ja avartavia kokemuksia kertyy väkisinkin, jos ei kulje laput silmillä ja sormet korvissa mölisten omiaan.

Olen itsekin ollut ennakkoluuloinen, skeptinen ja putkinäköinen. Kuvitellut, ettei ihminen pysty suoriutumaan millään asioistaan ilman apuani tai tukeani. Joka kuukausi yllätyn silti positiivisesti. Vastapainoksi myös toisinaan petyn. Se on elämää. Paras näpäytys ennakkoluuloille ovat tapaukset, joissa ihmiset oppivat täysin uuden, vieraan kielen viidessä vuodessa todella sujuvaksi, opiskelevat ammatin täysin onnettomista lähtökohdista ja ovat rakentaneet sillan lapsuudesta aikuisuuteen pääosin itse. Ne eivät näy otsikoissa tai keltaisissa päivälehdissä.
Saa yrittää tehdä perässä.

Ennakkoluulot ovat kuin nettisivujen maksumuurit. Ne jättävät ison osan itse asiasta pimentoon, ellet tee pientä investointia ja tutki asiaa loppuun saakka. Ennakkoluulot ovat myös kuin klikkiotsikot, joita moni ei jaksa edes avata. Ihminen tekee päätelmänsä ja ennakkoluulonsa otsikon perusteella, lähettäen terveisiä sieltä, missä naiset eivät osaa parkkeerata. Tämänkin otsikon takana saattoi olla jotain aivan muuta, mitä lukija kuvitteli. Joku saattoi jopa kuvitella, että tästä tulisi täysi sovinismin kolmen ruokalajin illallinen.

Toivottavasti yllätyit, mieluiten positiivisesti.

5 thoughts on “Terveisiä sieltä missä naiset eivät osaa parkkeerata

  1. Nadine

    Jälleen kerran, osui ja upposi. Kiitos tästä, J!

    Ennakkoluulot on asia, joka koskee ja koskettaa monia, niin muutokselle on aina tilaa ja tilausta.

  2. Susa

    Olettaminen ja yleistäminen on aiheita, jotka aiheuttaa ennakkoluuloja ja joskus pakottaa meidät olemaan samanlaisia joka päivä, muutokselle ei jätetä tilaa. Ja kaiken kukkuraksi pyritään diagnosoimaan häiriöitä vaikka toinen olisi vain väsynyt hetkellisesti. Otsaan leima niin tulee ymmärretyksi..? En silti ole vielä tavannut miestä joka osaisi letittää mun hiukset xD .Hienon tekstin onnistuit loihtimaan tälläkin kertaa 🙂

  3. FinInTirol

    Hyvä kirjoitus ennakkoluuloista. Tässä on asiaa!

  4. I don´t speak Polish

    Hitsi miten hyvä jekku toi otsikko! Tein heti sen perusteella oletuksen ja sen pohjalta olin jo facen puolella aikeissa lähettää kommentin ennen kuin olin edes postausta lukenut!

    Koen tämän aiheen todella tärkeäksi ja olen itsekin kirjoittanut aiheesta. Liitän tähän yhden postauksen, jossa esille nousee omat ennakkoluuloni.

    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/ennakkoluuloja-ja-skeittaava-musliminainen/

    1. Mr J

      Ok! 😀 Hyvä kun lukaisit loppuun. Mietin, että tuo otsikko voi olla juuri kivan provosoiva, mutta ehkä juuri sellainen, mikä saa etenkin naispuoliset lukijat hetkeksi ärtymykseen, joka ehkäisee koko jutun lukemisen.
      Lukaisin myös tuon sinun artikkelin ja siinä kiteytyi myös hienosti tämä teema!

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: