Kupillinen katkeruutta vai annos anteeksiantoa?

Katkeruus, tuo sananakin melko kulmikkaan pirskahtava, kat-ke tavuja painottamalla ikävänkuuloinen pirulainen asuu syvästi keskuudessamme. Katkeruudella on monet kasvot, jotka näyttäytyvät meille elämän jokaisella osa-alueella, jos annamme sille tilaa esiintyä. Sitä se tekee mielellään. Tänään lounaslistallamme ovat todelliset vastakohdat. Onko valintasi kupillinen katkeruutta vai annos anteeksiantoa?

Suurimmat syyt katkeruuteen löytyvät tavallisimmin ihmissuhteista, jotka saavat meidät usein antamaan kaikkemme, elämään täysillä ja rakentamaan perusturvallisuutemme niiden varaan. Kun perusturvallisuus pettää, syntyy tilanteita joissa joudutaan toimimaan vaistoilla, paineen alla, sekä stressaantuneena ja ahdistuneena. Silloin valinnat eivät yleensä ole parhaita mahdollisia, jotka kuitenkin saattavat määrittää alun loppuelämämme suunnalle. Vääristä valinnoista, pettymyksistä ja epätoivotuista tapahtumista muodostuu katkeruuden juuri.

On tapauksia, joissa molemmat vanhemmat eivät mahdu lapsensa merkittäviin juhliin, koska selvittämättömät asiat ja huonosti hoidetut erot varjostavat ilon ja riemun hetkeä liiaksi. Voi vain kuvitella, mitä lapsi asiasta ajattelee pahimmillaan. Juhlakalusta ja juhlan teemasta syntyy helposti katkeruuden pelinappula ja pelikenttä, jonka aistii jopa täytekakku ja munavoipiirakatkin.

Katkeruuden juuri on verrattavissa jollain tapaa ruisleivän juureen. Ruisleivän juuri saattaa kiertää jopa perheen ja suvun kesken, jonka ympärille jokainen sitten leipoo oman leipänsä lisäämällä siihen tarvittavia raaka-aineita. Juuri kuitenkin pysyy ja toimii leivän sydämenä aina. Niin toimii myös katkeruus, jos sen ympärille yritetään rakentaa uutta elämää, eikä juurta kasvateta uudelleen alusta saakka.

Katkeruus on kurja kuokkavieras

Kesä on erilaisten juhlien, kuten ylioppilasjuhlien, häiden, rippijuhlien ja muiden merkkipäivien kulta-aikaa. Katkeruus on niissä erityisen mielellään kuokkimassa, antautuen silmänräpäyksessä tanssin hurmaan, jos vain löytää sopivan uhrin jota viedä tulisen tangonsa tahtiin. Siinä kyydissä vastapuoli jää helposti vikisijän rooliin.

Jokainen on varmaan ollut joskus juhlissa, jossa on jouduttu tekemään erityisjärjestelyjä katkeruuden jäytämien ihmisten vuoksi. On tapauksia, joissa molemmat vanhemmat eivät mahdu lapsensa merkittäviin juhliin, koska selvittämättömät asiat ja huonosti hoidetut erot varjostavat ilon ja riemun hetkeä liiaksi. Voi vain kuvitella, mitä lapsi asiasta ajattelee pahimmillaan. Juhlakalusta ja juhlan teemasta syntyy helposti katkeruuden pelinappula ja pelikenttä, jonka aistii jopa täytekakku ja munavoipiirakatkin. Onko vanhempien valinta kakun kyytipojaksi mieluummin kupillinen katkeruutta vai annos anteeksiantoa?

Pixabay

On hyvä muistaa, että katkeroituminen on myös päätös. Se on päätös kantaa kaunaa, vihata ja jättää asioita tekemättä. Se on valinta, jolloin nostamme piikit pystyyn siilin lailla anteeksiannon sijaan.

Tunnelma tällaisissa juhlissa on usein räjähdysherkkä, monen läsnäolijan pidätellen hengitystään, ettei mitään provosoivaa, piikikästä tai ajattelematonta lipsahda kenenkään suusta ulos, joka käynnistäisi kolmannen maailmansodan. Parhaina sytykkeinä toimivat tietenkin uudet kumppanit, onnistunut elämäntapamuutos, vapautunut ja helpottunut hymy toisen vielä taistellessa univaikeuksien ja asian sisäistämisen kanssa. Tähän keitokseen vielä loraus kuningas alkoholia, niin käsissämme on draaman ainekset, joita ei televisiostakaan joka päivä näe.

Katkeruus jokapäiväisessä elämässä

Katkeruus on salakavalaa. Olen myös itse kokenut sen omakohtaisesti. On hyvin helppoa katkeroitua tekemättä jääneistä asioista, toteutumattomista unelmista ja uhriutua niiden perusteella, niinkuin itse aikanani tein. Kuitenkin suuri osa asioista, joista me ihmiset katkeroidumme, ovat meidän itsemme päätettävissä ja muutettavissa. Monen asian kohdalla ei ole koskaan liian myöhäistä tehdä muutosta tai edes pientä “faceliftiä”.

Ihmissuhteissa pettyminen ja petetyksi tuleminen on taatusti kurjaa, mutta voimmeko tehdä sille mitään? Jos olemme hoitaneet oman leiviskämme hyvin, yrittäneet parhaamme ja toteuttaneet omatuntomme sanelemaa agendaa, mitä olisimme voineet tehdä enemmän? Annammeko väärin tehneen ihmisen määritellä ja sanella sen, miten laiminlyömme itseämme vajoamalla katkeruuteen? Voimmeko tehdä itsellemme niin ilman huonoa omaatuntoa? Onko pettänyt ihminen katkeruutemme ja sille omistautumisemme arvoinen?

On hyvä muistaa, että katkeroituminen on myös päätös. Se on päätös kantaa kaunaa, vihata ja jättää asioita tekemättä. Se on valinta, jolloin nostamme piikit pystyyn siilin lailla anteeksiannon sijaan. Kun katsomme elämäämme eteenpäin, näemmekö siellä mustaa, katkeraa mössöä, johon tekee mieli vain vajota? Voimme katsoa vain siihen yhteen suuntaan ja alistua kohtaloomme, tai sitten vaihtaa perspektiiviä, suuntaa ja näkökulmaa. Nekin ovat valintoja.

En aliarvioi tai vähättele katkeruuden voimaa. Kun elämä on potkittu palasiksi yhtäkkiä, on turha yrittää tavoittaa ensimmäisenä sitä optimaalista ajattelutapaa. Kun ihminen on päässyt maistamaan onnea, autuutta ja iloa, romahtaminen tuntuu entistä pahemmalta, etenkin jos se pakotetaan tapahtumaan jonkun muun toimesta. Katkeruuden voiman edessä olemme usein neuvottomia, mutta emme suinkaan keinottomia.

Katkeruus vai anteeksianto? Jämähtäminen mutapohjaan vai lennokkaat uimaliikkeet kohti edessä olevaa selkää? Pysähtyneisyys, mielen mustaaminen ja myrkytystila vai elävyys, kirkas mieli ja puhtaat verisuonet täynnä elämää ja siellä virtaavaa eliksiiriä?

Siinäpä pulma.

2 thoughts on “Kupillinen katkeruutta vai annos anteeksiantoa?

  1. I don´t speak Polish

    Viisaita sanoja! Katkeruus on kammottava asia, joka tekee ihmisistä onnettomia ja kurjia. Juuri aikuisten ihmisten katkeruus silloin kun se vaikuttaa suoraan läheisiin ja erityisesti lapsiin on katkeruutta kauheimmillaan.

    1. Mr J

      Kiitti! Se on. Ja jättää aikamoisia muistoja ja jälkiä lapsiin, jos ne sellaisessa iässä ovat, että näkevät ja kuulevat katkeruutta koko ajan. Ei hyvä.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: