Armo ei ole vain taivaallinen työkalu

Armo on valtava kokonaisuus, jota voi käsitellä monesta eri tulokulmasta, perspektiivistä ja ulottuvuudesta. Armon liittäminen hengellisyyteen on luonnollisesti yhtä yleistä kuin turvavyön liittäminen autoiluun, mutta armoa on myös meidän kuolevaisten, vajavaisten ihmisten keskuudessa, jota voimme viljellä ja jakaa toinen toisillemme. Armo ei ole vain taivaallinen työkalu, se on tarkoitettu ihan jokaiselle myös maanpäällisenä apuvälineenä. Jos haluaa armolle myös hengellisempää viitekehystä, suosittelen lukaisemaan Mari-Anna Stålnacken blogia.

Meistä jokainen tunnistaa varmasti tunteen, joka hiipii paidankauluksesta sisään silloin, kun tekisi mieli sanoa, tölväistä tai vähintään vihjaista toiselle ihmiselle hänen epätäydellisestä tekemisestään. Tunne mahdollistaa meille myös hetkellisen paremmuuden tunteen, jonka avulla voimme todistaa vähintään itsellemme olevamme ainakin omasta mielestämme parempi ja täydellisempi ihminen kuin tuo toinen, jonka tekemiseen juuri puutuimme ainakin ajatuksen tasolla.

Kokonaisvaltainen armo ja sen toteutuminen

Kun ihminen on heikoimmillaan, hän ei yleensä tarvitse enempää lyöntejä murtuneeseen panssariinsa. Hän tarvitsee ymmärrystä, tukea, näkökulmaa ja ennenkaikkea armoa. Meistä kenelläkään ei ole mandaattia vaatia ihmistä kantamaan enempää, mihin hänen voimansa riittävät. Siinä kohtaa astumme väkevästi jumalaisille varpaille, joka ei jätä asiaa noteeraamatta. Jos taho, joka on yhden ideologian mukaan luonut meidän omaksi kuvakseen, pystyy armahtamaan rankaisemisen sijaan, keitä me olemme käyttämään armon tematiikkaa väärin, oman mielemme ja tarkoitusperiemme mukaisesti?

Armo toteutuu kokonaisvaltaisimmin silloin, kun ihminen ymmärtää sen läsnäolon, omat virheensä ja erheensä. Hänen täytyy myös ottaa vastuuta niiden selvittämisestä ja korjaamisesta. On vaikea armahtaa ihmistä, joka ei edes ymmärrä olevansa sen etuoikeutetussa läheisyydessä.

Toteutuakseen armo tarvitsee myös vastavuoroisuutta. Meillä kaikilla on omat velvollisuutemme myös tulla vastaan, jos tarvitsemme apua ja armahdusta. Pelkkä ottaminen ja ikuisen armollisuuden odottaminen himmentää armon merkitystä. Armo toteutuu kokonaisvaltaisimmin silloin, kun ihminen ymmärtää sen läsnäolon, omat virheensä ja erheensä. Hänen täytyy myös ottaa vastuuta niiden selvittämisestä ja korjaamisesta. On vaikea armahtaa ihmistä, joka ei edes ymmärrä olevansa sen etuoikeutetussa läheisyydessä. Armo on uusi mahdollisuus oppia virheistään.

Pixabay

Oikein ajoitettu armo on parhaimmillaan polttoainetta, joka saa polvillaan olevan ihmisen kasvamaan täyteen mittaansa. Pohdin tätä asiaa esimerkiksi sosiaalityön näkökulmasta. Armon määre toteutuu, kun ihminen saa osakseen fraasien ja ylenkatsonnan sijaan ymmärrystä, joustoa ja tapauskohtaista, yksilöllistä arviointia sekä rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä. Silloin hän pystyy vielä kampeamaan oikeanlaisen täsmäavun turvin itsensä takaisin tasaiselle maalle. Liian usein oikea apu ja tuki löytää ihmisen vasta siinä vaiheessa, kun kasvot ovat jo painautuneena mutaojan pohjaan.

Armo ei ole vain meitä itseämme varten

Kun seuraavan kerran olemme valmiita tuomitsemaan, tuomaan esiin oman negatiivisen mielipiteemme ja luulemaan tietävämme asiat paremmin kuin asianomainen itse, pysähdytään hetkeksi. Armoa on myös mahdollisuus jättää oma mielipiteemme luomatta. Kukaan ei osaa kävellä toisten kengissä kenkien omistajaa paremmin, joten annetaan siinä kohti armoa myös itsellemme. Emme voi olla niin täydellisiä, että osaisimme tietää ja tuntea toisen tuskan, elämäntilanteen ja pinnan alla kytevät haasteet paremmin kuin hän itse. Eikä meidän kuulukaan olla.

Jos ihmiset ymmärtäisivät armon sellaisena kuin se on tarkoitettu, maailma olisi rauhan tyyssija. Tällä hetkellä tapaan työssäni nuoria ihmisiä, jotka ovat suunniltaan pelosta perheidensä ja läheistensä puolesta, jotka ovat toisella puolella maapalloa. Siellä armo on tällä hetkellä tuntematon sana, joka näkyy ja kuuluu kaaoksena, kuolemana ja tuhona. Ei aivan niitä elementtejä, joita armoon kuuluisi liittää.

Myös me itse voimme olla armon lähettiläitä omilla valinnoillamme, päätöksillämme sekä asenteellamme. Näemme jokainen arjessamme tilanteita, joissa voimme valita armon tuomitsemisen sijaan. Sanonta “anna armon käydä oikeudesta” onkin varsin osuva, vanha sananparsi. Elämme maailmassa ja ennenkaikkea maassa, jossa meillä on vapaus valita miten toimimme, kohtaamme ja näemme lähimmäisemme. Jokaisen päivän arkisen aamiaisen kattaukseen kuuluu myös armoa, niiden kaikkien muiden höysteiden ja tuotteiden lisäksi. Armo ei ole vain taivaallinen työkalu.

On meidän valintamme, hylkäämmekö sen lautaselle ja täytämme kehomme sekä mielemme vihalla, katkeruudella, omahyväisyydellä ja halulla tuomita toiset ihmiset. Niitä on helpompi pureskella ja niellä, koska niiden syömiseen ei vaadita paljoakaan. Vain suoraviivaista lappamista, kuin mikropuuroa konsanaan. Armo taas vaatii perkaamista, varovaista pureskelemista, sekä ennakkoluulotonta suhtautumista. Se vaatii useampia aisteja, joilla luoda herkullinen ja palkitseva kokonaisvaltainen kokemus. Sen tuoma täyttymys täytyy ensin ansaita näkemällä hieman vaivaa ja kypsyttämällä se pitkämielisesti valmiiksi.

Armon mekin ansaitsemme.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: