Lapsettomallakin on oikeus olla onnellinen

Lapsettomuus, tuo kylmänkalskea sana, joka ilmaisee meidän kulttuurissamme vahvasti, että jotain puuttuu. Se ei kuitenkaan ilmaise sitä, onko puuttuminen tarkoituksellista vai tarkoituksetonta. Siinä on iso ero. Ihminen voi olla kokonainen, ehjä ja onnellinen, vaikka häneltä puuttuisikin erilaisia asioita, tässä tapauksessa jälkeläisiä.
Onnellisuus ei aina tarkoita yltäkylläisyyttä tai kaiken toivomansa toteutumista ja omistamista. Lapsettomallakin on oikeus olla onnellinen.

Meidät on usein ohjelmoitu ajattelemaan perhekeskeisesti, luomaan omat arvomme ja ajatuksemme perhe edellä. Oikeana perheenä pidetään usein kokoonpanoa, jossa on kaksi aikuista ja vähintään yksi lapsi. Puhuttaessa “meidän perheestä” oletusarvo on hyvin usein se, että kokoonpanosta löytyy myös ne rakkauden hedelmät, jälkeläiset.
Kukaan ei kuitenkaan voi määritellä, mitä oikea perhekokoonpano pitää sisällään.

Perhe muodostuu kahdesta tai useammasta tahosta, jotka haluavat olla yhdessä ja jakaa elämänsä toisen kanssa. Se, ovatko he ystäviä, rakastavaisia, kumppaneita, aikuisia ja lapsia, tai vaikka lemmikkejä, ei määrittele kattavasti ainoaa oikeaa perhettä. Jokainen meistä saa ja voi luoda oman perheensä.

“Eihän sinulla mitään suunnitelmia ole, sinähän voit lähteä reissuun koska tahansa.” tai “Sinä varmaan jäät tekemään tämän raportin loppuun, kun minun täytyy nyt hakea lapset tarhasta.” ovat varmaan olettamuksia, joita jokainen lapseton on työyhteisössään joskus kuullut.

Onko elämää ilman lapsia?

On. Elämä on lahja, joka meille kaikille on annettu käytettäväksi omalla, parhaaksi katsomallamme tavalla. Kenenkään meidän ei ole tarvinnut kirjoittaa lisääntymis- tai jakautumissopimusta, täyttää maata jälkeläisillä tai perustaa edes perhettä, jos se ei tunnu oikealta tavalta käyttää tätä ainutlaatuista lahjaa.

Nykymaailmassa, jossa lapsia ei tarvitse enää synnyttää jatkamaan sukutiloja, auttamaan vanhempiaan loputtomiin, saati toimia ilmaisena työvoimana perheelleen, ei lasten hankkimiseen ole enää samanlaisia järkiperusteita.

Lapsettoman elämä on ihan yhtä arvokasta, kallisarvoista ja hyvää, jos lapseton itse niin päättää. Tahattoman lapsettomuuden kohdalla lapseton itse saattaa arvottaa oman elämänsä vajavaisena, surun varjostamana tai jopa epäonnistuneena, mutta kenenkään muun ei kuulu sitä tehdä.

Lapseton elämä voi olla aivan yhtä täyttä elämää, erilaisin prioriteetein ja tavoittein, saaden aikaan erilaisia elämänkaaria ja mahdollisuuksia. Sanotaan, että vanhemmuus on parasta, mitä elämä voi tarjoilla, mutta sekin riippuu täysin siitä, kokeeko sen parhaaksi tarjoiluksi juuri itselleen. Nämä ovat melko vaarallisiakin määritelmiä ja olettamuksia.

Pixabay

Lapsettomat ihmiset jäävät usein erilaisissa hierarkioissa alemmalle portaalle. Sovittaessa esimerkiksi työyhteisön lomia, lapsettomat jäävät usein varasijoille. Perheelliset olettavat, että heidän lapsiperhearkensa on niin arvokasta, että sen varjolla voi lähteä aina paalupaikalta sovittavien asioiden ytimeen.

“Eihän sinulla mitään suunnitelmia ole, sinähän voit lähteä reissuun koska tahansa?” tai “Sinä varmaan jäät tekemään tämän raportin loppuun, kun minun täytyy nyt hakea lapset tarhasta.” ovat varmaan olettamuksia, joita jokainen lapseton on työyhteisöissään kuullut.

Tässä kiteytyy ongelman ydin, joka on arvostuksen ja kunnioituksen puute lapsettomien ihmisten valintaa ja elämää kohtaan. Jos olet itse valinnut lapsettomuuden, annat “kunnollisten” ja “tunnollisten” perhearvojen vaalijoiden hoitaa tämän raskaan arjen vastapainot juuri niinkuin se meille, tulevien veronmaksajien kasvattajille sopii.
Näinkin pahat kielet voivat asian sanoittaa mielessään.

Lapsettomuus – parisuhteen Cooperin testi

Tahaton lapsettomuus onkin toinen juttu. Se on pahimmillaan raastavaa, repivää ja suruntäyteistä selviämistä, joka peittää heikompaa tekoa olevan rakkauden allensa. Se on ikäänkuin Cooperin testi, joka mittaa rakkauden kestävyyttä, sitkeyttä ja periksiantamattomuutta.

Jos ihannetulos on klassinen 3000 metriä, moni pari jää keskinkertaiseen 2400 metriin, voimien ja toivon vaipuessa hiillokselle ja siitä hiljaa sammuksiin. Lapsettomuuden ja jonkun oleellisen puuttumisen tuska on ottanut selkävoiton toivosta sekä vaihtoehtoisesta tavasta elää ja rakentaa yhteinen tulevaisuus.

Parisuhde, joka kruunautuu vain ja ainoastaan lapsen syntymällä, on parisuhde, joka ei kestä vaihtoehtoisuutta, epävarmuutta tai keskeneräisyyttä. Se on myös hyvä asia tiedostaa ja sanoittaa. Lapsen saaminen ja vanhemmuus on niin iso asia, ettei sitä voi itseltään sammuttaa väkisin, jos se on tarpeeksi vahvana sisällä.

Eikä sitä pidäkään sammuttaa. Jos elämän suurin tarkoitus on olla vanhempi, sen voi toteuttaa myös ihmisen kanssa, joka ei välttämättä ole se maaginen ainoa oikea, vaan ainoastaan itselle biologisesti sopiva ja riittävän hyvä täyttämään sekä toteuttamaan se hartain toive vanhemmuudesta. Sekin on täysin sallittua. Siksi juuri elämä on niin ainutlaatuinen lahja.

Jos pariskunta taas jaksaa yhdessä juosta 12 minuuttiin sen maagisen 3000 metrin rajan, ollaan jo vahvoilla. Silloin moni kortti on jo käännetty ja ollaan mahdollisesti valmiita miettimään muita vaihtoehtoja ja elämää eteenpäin. Kahdenkeskinen rakkaus, kunnioitus ja luottamus huomiseen ovat niin vahvoja, ettei mahdollinen lapsettomuus enää riko kahden ihmisen rakkautta, ainoastaan vahvistaa sitä. Ihmiset usein kasvavat vastoinkäymisten edessä ja ymmärtävät tämän elämän moninaisuuden, sekä oman pienuutensa.

Lopulta tärkeintä on vain rakkaus

Me emme päätä, ketkä saavat kokea vanhemmuuden ja keiltä se jää vain mielikuviksi sydämeen. Me ihmiset saatamme jopa ymmärtää rakkauden kokonaisvaltaisen voiman, vaikka sitä kruunaavaa hedelmää ei koskaan syntyisikään. Tai ehkä juuri siksi.

Rakkaus itsessään pitää meidän pinnalla ja elämässä kiinni. Rakkauden sivutuotteet ovat vain matkamme kruunaavia bonuksia, joiden ei pidä määritellä tai vähentää rakkauden arvoa. Lapsi voi syntyä ilman rakkauttakin, mutta rakkaus itsessään on kokemisen arvoinen asia ilman jälkeläisiäkin.

Lapsettomuuteen on toki olemassa hoitoja ja monenlaisia apukeinoja, mutta kuten elämä yleensäkin, ne ovat aina epävarmoja ja epätäydellisiä, aivan kuten me ihmisetkin. Siksi syntymä ja kuolema tanssivatkin lopulta meistä riippumattomina, korkeampien käsien vedellessä naruista.

Me ihmiset olemme luojamme edessä melko vaatimattomia tapauksia vaatimaan ja kyseenalaistamaan. Voimme tehdä oman osamme, saamme luvan kanssa pettyä, olla surullisia ja vihaisiakin. Silti asioilla on tapana olla useampi puoli, joita emme aina vihalta ja katkeruudeltamme näe.

Asioilla on usein tarkoituksensa, jonka näemme vasta kuin sammutamme vihamme ja kriittisyytemme. Lapsettomallakin on oikeus olla onnellinen tässä ja nyt, perhekokoonpanoista ja ihmissuhteista riippumatta. Arvokkaana, ainutlaatuisena ja upeana lahjana, meille kaikille.

Sinulle ja minulle.

5 thoughts on “Lapsettomallakin on oikeus olla onnellinen

  1. FinInTirol

    Hyvä kirjoitus jälleen!
    Allekirjoitan tuota “lopulta tärkeintä on vain rakkaus”. Siihen oikeastaan kiteytyy kaikki tilanteet, kuten lapsettomuus, lapsellisuus, parisuhde, suhtautumin lapsettumuuteen tai lapsen saantiin jne.
    Rakkaus siihen mitä on itse ja mitä puoliso on. Rakkaus siihen mitä valintoja tekee. Rakkaus on kaiken alku ja loppu

  2. Nadine

    Olet osuvasti kiteyttänyt yhteiskuntamme kahtiajako, silloin, kun asia koskee perheen kokoa ja lasten olemassaoloa. On hyvin surullista, että ihmisiä jaetaan kasteihin sen mukaan, onko heillä jälkeläisiä vai ei. Se on aikamoinen loukkaus ihmisarvoa kohtaan.

  3. I don´t speak Polish

    Onneksi tämä asia on muuttumaan päin. Mielestäni tarkoituksellinen lapsettomuus on selvästi ns. ymmärrettävämpää tai hyväksytympää kuin se oli vielä vuosia takaperin.
    Ja se on hienoa se. Ei ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää ja olla, sen kun vielä jokainen meistä muistaisi.

  4. Anne

    Hyvä kirjoitus! Vapaaehtoisesti lapsettomia on enenevässä määrin ja sen myötä asenteet toivottavasti muuttuvat hyväksyvämmiksi.

  5. Jonna jowi Sihvonen

    Hyvä teksti! Lapsien olemassaolo tai olemattomuus ei ikinä korreloi onnellisuuden kanssa jos se on päättäjästä kiinni. Ne onkin ne tilanteet missä lopputulos ei ole haluutu, milloin se tuo surua. Tiedän tilanteita missä lapsi on lisännyt elämäniloa hurjasti, mutta valitettavasti myös tilanteita missä ei. On hienoa että näistä asioista puhutaan. Itsekin aiheeseen joskus kirjoittanut, sen poistoksi ettei pitäisi olettaa kaikkien haluavan lapsia, mihin suuntaan olemmekin menossa. https://jowisfreelife.blogspot.com/2020/09/miksi-en-halua-biologisia-lapsia.html

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: