Kateus on inhottavan rehellinen peili

Kateus on yksi vanhimpia ja kavalimpia kansantauteja, johon meistä jokainen voi sairastua. Se, kestävätkö oireet vain ohikiitävän hetken vai jäävätkö ne krooniseksi taakaksi harteillemme, on kiinni omasta asenteestamme ja elämänkatsomuksestamme. Kateuden liekki voi saada alkunsa mistä tahansa, joten itsemme suojaaminen ja oman ajatusmaailmamme jatkuva kehittäminen ja tarkkailu on tarpeen. Kateus on inhottavan rehellinen peili.

Kaikki tunteet kuitenkin kuuluvat elämään, kateuskin. Kateus voi olla myös voimavara ja moottori muutokseen, jos sen osaa kanavoida oikein. On hyvin luonnollista ja inhimillistä tuntea kateutta, jos oma elämä ei ole tasapainossa tai siitä puuttuu jotain oleellista. On kuitenkin eri asia jäädä ja vajota kateuden syleilyyn, kuin käyttää sitä hetkittäisenä sähköiskuna kohti parempia aikoja ja muutosta. Kaikki lähtee meistä itsestämme.

Kateuden syyt ovat hyvin moninaisia ja niiden kohteet voivat olla lähestulkoon mitä vain. Yleisimpiä lienevät materiaan ja varallisuuteen kohdistuva kateus, mutta myös toisten elämäntilanteet ja henkiset sekä fyysiset ominaisuudet ovat lähes yhtä tavallinen kateuden kohde. Kateus löytää kyllä oman tilansa ja kohteensa.

Perheelliset saattavat toisinaan kadehtia sinkkuystäviensä vapautta, päätösvaltaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään, vaikka se onkin perheellisten keskuudessa melko kielletty ja paheksuttu syy kateuteen. Sinkkuystävät taas vastavuoroisesti kadehtivat kylmien talvi-iltojen lämmittäjää, perheillallisia, rakkaudentäyteisiä sunnuntaita, sekä sitä toista, jonka kanssa jakaa elämänsä, joka on huomattavasti hyväksytympi syy kateuteen. Kateus ei väistä ketään.

Kukaan ei mielellään myönnä kateuttaan, koska se paljastaa samalla aukon puolustuksessamme ja ulospäin ehyessä kuoressamme.

Kateus on kaatanut valtakuntia ja yhteisöjä, kun joku kateuden paineen alla murtunut on halunnut ottaa ohjat omiin käsiinsä. Ajatus siitä, että joku on on vaikutusvaltaisempi, mahtavampi tai toimii korkeammassa asemassa, on ottanut kateuteen taipuvasta ihmisestä liian suuren vallan. Tätä tapahtuu edelleen työpaikoilla ja yhteisöissä, jota jokainen meistä on varmasti jollain tasolla päässyt todistamaan. Kateus on naamioitu muun muassa vähättelyksi, katkeransävyiseksi arvosteluksi ja kyseenalaistamiseksi, jotka sinkoilevat ympäri käytäviä ja työhuoneiden seiniä, osuen lopulta kohteeseensa.

Kannattaako kateus?

Kateus on tunteena negatiivinen, harmia ja pahaa mieltä aiheuttava. Se voi silti olla tarvittava sykäys kohti jotain uutta, jolloin se on ollut kokijalleen kannattava ja yleishyödyllinen kokemus. Jos kateus saa meidät jämähtämään paikallemme ja siirtämään keskittymisemme täysin epäolennaisiin asioihin, kateuden piikki olisi syytä poistaa mahdollisimman nopeasti. Kateuden tunne on toisinaan myös hyvä muistutus siitä, että työnteolla, ahkeruudella ja oikeilla valinnoilla on mahdollista saavuttaa asioita, jos näemme niiden eteen vaivaa.

Kateus toimii myös toisinaan peilinä. Se kertoo meille kaunistelemattoman totuuden siitä, olemmeko jääneet elämässämme paitsi jostain, koemmeko olevamme huonompia kuin joku toinen ja mikä on todellisen itsetuntomme taso. Kukaan ei mielellään myönnä kateuttaan, koska se paljastaa samalla aukon puolustuksessamme ja ulospäin ehyessä kuoressamme. Harva haluaa myöskään myöntää ääneen, että emme ole saaneet riittävästi huomiota, arvostusta tai läheisyyttä, muutaman esimerkin mainitakseni.

Kateuden kannattavuuden voi laskea lyhyellä matematiikalla helposti. Jos kateus saa meidät tekemään asioita, huomaamaan omat mahdollisuutemme ja sytyttämään sisäämme liekin, jonka avulla lähdemme tavoittelemaan unelmiamme ja työstämään elämämme epäkohtia, se kannattaa. Jos kateus vain passivoi, turhauttaa ja turruttaa halun kehittää itseämme, koska ”kaikilla muilla menee niin paljon paremmin”, kannattaa jättää välistä.

Vaatimattomuus kaunistaa, mutta ei poista kateuden varjoa

Usein kuullaan sanottavan, että me suomalaiset emme halua ylimääräistä huomiota tai julkisuutta. Toteamme kepeästi, että ”eihän tuo nyt mitään, pikkujuttu. Turha tehdä tästä sen isompaa numeroa!”

Silti havahdumme toisinaan kateuden tunteeseen, kun joku toinen nauttii arvostusta itseämme enemmän ja saa huomionosoituksia tai hyvää palautetta johtoportaan edessä, vaikka olemme tehneet kutakuinkin samaa työtä, samalla pieteetillä. Ulospäin voimme näyttää tyyneltä ja onnelliselta, mutta sisällämme kuplii, jonka puramme viimeistään kotona seinille tai puolisolle. Tämä reaktio todistaa otsikon, kateus on inhottavan rehellinen peili.

Jokainen meistä haluaa varmasti arvostusta ja huomiota osakseen, sitä lienee turha kiistää. Positiivisella palautteella ja aidolla huomiomisella akkumme saavat huomaamattamme lisävirtaa päiviksi eteenpäin. Osa kokee suoran huomion itseensä kiusallisena ja epämiellyttävänä, mutta tuntee siitä kateutta kun se kohdistuu vieruskaveriin. Silloin kysymys on vastaanottokyvystä, joka meillä jokaisella on eritasoinen. Siitäkin voi olla kateellinen.

Kateuden vastavoimat

Kateuden vastavoima on myötätunto. Se sama, jota koemme luonnollisesti toisten ihmisten surussa, murheessa ja haasteissa. Se sama, joka aktivoituu nähdessämme jonkun ajavan kolarin, kaatuvan pyörällä tai menettävän jonkun läheisensä. Myötätunto on silloin erittäin inhimillinen, luontainen tapa reagoida. Miksi sitä on kuitenkin toisinaan niin vaikeaa käyttää kateutta vastaan?

Myötätunto saa meidät iloitsemaan toisen ihmisen onnesta pyyteettömästi. Se, että näkee ihmiset onnellisena ja iloisena, pitäisi olla pääosin hieno ja voimauttava tunne. Sitä se onkin, jos kateuden vain saa pidettyä poissa samalta estradilta. Ei ole merkitystä, onko ihminen onnellinen materiasta vai elämäntilanteesta, onnea se on silti. Toki ihmisen luonne ja tapa näyttää onnellisuutensa vaikuttaa siihen, miten itse osaamme myötäelää tai kadehtia sitä. Ylimielisyys ja rehvakkuus tappaa aidoimmankin myötätunnon ja saa kateuden ja ilkeyden siemenen hyvin luontevasti ujutettua verenkiertoomme.

Toinen kateuden vastavoima on kiitollisuus. Mitä kiitollisempia olemme omassa elämässämme, sen vähemmän tunnemme tarvetta kadehtia muiden onnea. Jokainen meistä on oman elämänsä paras asiantuntija, emmekä voi tietää, millaista kuplintaa toisen ihmisen kulisseissa käydään. Kiitollisuudella voimme myös vähentää tarvetta keskittyä toisten elämään omamme sijaan. Kiitollisuuden ja kateuden ristiriidan voimme sanoittaa Timo Rautiaisen tapaan, ”Miksen iloitse siitä mitä sain, miksi aina suren, tuonkin menetin?”

Tärkeintä on olla rehellinen itselleen ja sallia kaikki tunteet elämäänsä. Kun uskaltaa kohdata itsensä ja olla itselleen rehellinen, myöskään kateus ei pääse vahingoittamaan meitä liiaksi.

3 thoughts on “Kateus on inhottavan rehellinen peili

  1. FinInTirol

    Inspiroiva kirjoitus, kiitos!

    Minulle kateus on hieman suppeampi käsite. Ymmärrän kateuden niin, että joku haluaa joltakin jotakin mitä itsellä ei ole tai tuntee, että itsellä on huonompi. Joku haluaa näyttää, että minä saan isompaa, parempaa, nopeampaa, olenhan parempi tai oikeitetumpi kuin tuo toinen. Oli kyse sitten materiasta, kauneudesta, juoksunopeudesta tai mistä vaan.

    Kateus käsitteenä on minulle negatiivinen. Ihmisen käyttäessä negetiivistä voimaa eteenpäin veivänä voimana omien tavoitteiden asettamiseksi tai unelmiensa saavuttamiseksi harvoin johtaa hyvään lopputulokseen. Tavoite tai unelma tulee ehkä toteutetuksi, mutta miten? Negaation kautta, painaen kateuden kohteita alaspäin mielessään, alistaen muita, jotta minä olen parempi jne. En näe, että kateus on missään tilanteessa hyväksi kenellekään.

    Esimerkkinä tuo vauraus. Työkaverilla on isompi ja kauniimpi kivitalo. Henkilö A tulee siitä kateelliseksi sillä hänellä on vanha puutalo. Negatiivinen kateus vaikuttaa häneen ja tuottaa toimintaa. Toiminta sinänsä on kasvattavaa, sillä tässä tapauksessa henkilölle A tulee kivitalo. Siihen ajava voima ei ole hyvästä. Henkilö A huomaa, että työkaveri rakensikin mökin komealle paikalla järvenrannalla. A on yhä kateellinen painuen syvemmälle negaatioon. Kateus on ottanut hänessä vallan.

    Toivon positiivisten voimien liikettä luomaa voimaa. Esimerkiksi henkilö A tarvitsee lujemman ja ehjemmän talon. Hän ei välitä siitä mitä työkaverilla on. Toki hän iloitsee siitä, että työkaverin perhe saa asua isossa ja lujassa kivitalossa. A kuitenkin keskittyy omiin tarpeisiinsa. Hän kaipaa ja tarvitsee uuden talon. Kaipuu ja tarve positiivisina voimina ajavat A:n liikkeelle ja hän saa omiin tarpeisiin sopivan ratkaisin eikä kilpailun tuloksena liian suurta kivitaloa vain siksi, että työkaverilla sattuu sellainen olemaan.
    Oho, tuli toinen blogikirjoitus 😀

    Lyhyesti siis, jotta kannustan ihmisiä etsimään positiivisiä voimia unelmiensa toteuttamiseen. Unohtakaa kateus.

  2. Jowi

    Kateus on kyllä tunne mitä voi olla vaikea tunnistaa, se usein naamioituu epävarmuudeksi tai fomoksi. Tärkeää onkin itsetutkiskelu ja koittaa olla mahdollisimman rehellinen itselle ja omille tunteille. Voi oppia paljon lisää! Hyvä kirjoitus!

  3. Nadine

    Minulle kateus on aina destruktiivinen voima. Sen avulla mitään positiivista tai uutta ei rakenneta. Se on kuin musta aukko, joka nielaisee lopullisesti.

    Silloin, kun tunnen kateuden pisteen sydämessäni, tiedän, etten ole sinut itseni kanssa, muuten en tunteisi näin. Tiedän, että minun pitää tehdä työtä rakentaakseni omatuntoni vahvemmaksi.

    Rakentavaksi voimaksi pidän kykyä ihailla jotakuta ja olla iloinen tämän puolesta. Silloin itsellekin ilmestyy voimia kasvaa ja saavuttaa.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: