Kiusaamiselle ei löydy puolustuksen puheenvuoroa

Kiusaaminen, tämä ihmiskuntamme syöpä ja vitsaus, joka on tuhonnut monen ihmisen peruskouluajan, työuran, harrastustoiminnan ja ison osan elämää, jättäen uhreihinsa jälkensä ja puumerkkinsä usein pysyvästi. Kiusaamisen takana on usein myös kiusaajan pahaa oloa ja epävarmuutta, mutta silti sen varjolla harjoitettu viattomien ihmisten terrorisointi on käsittämätöntä toimintaa. Kiusaamiselle ei löydy puolustuksen puheenvuoroa.

Kiusaaminen mielletään tapahtuvaksi yleisimmin peruskoulussa, jossa nuoret ihmiset hakevat vielä paikkaansa yhteiskunnassa, yhteisöissä ja kaveripiireissä, ymmärtämättä täysin sen pidempiaikaisia seurauksia.
Polje, ettei sinua poljettaisi-ajatusmalli ohjaa toimintaa vahvasti ja saa tyhmyyden tiivistymään äärimmäisen tehokkaasti isommassa joukossa. Jokainen varmasti tietää Koskelassa tapahtuneet karmeudet, joten ääriesimerkkejä ei tarvitse hakea kaukaa. Suosittelen lukemaan/kuuntelemaan kirjan aiheesta.

Mielestäni kaikista järkyttävin kiusaamisen muoto on kuitenkin työpaikkakiusaaminen, jota harrastavat aikuiset (ainakin iältään), kouluttautuneet ihmiset. Ihmiset, jotka ymmärtävät kiusaamiseksi luokiteltavan toiminnan rajat, kykenevät ymmärtämään tekojensa suoria seurauksia ja tuntemaan oletettavasti myös jonkinlaista empatiaa. Silti tätä toimintaa harrastetaan liian monessa työpaikassa, kahvihuoneessa ja työyhteisössä surutta, joka saa ihmisiä irtisanoutumaan tai jäämään pitkälle sairauslomalle. Tämä on käsittämätön yhtälö, jota en ymmärrä.

Kiusaamisen transformaatio ja elinolosuhteet

Kiusaaminen on siirtynyt perinteisestä toteuttamismallista myös sosiaaliseen mediaan, jolla on hirvittävä voima. On surullista, miten nuorten ihmisten ensimmäinen ajatus voi olla, kuvasiko joku nolon tilanteen, kuinka moneen pikaviestintäryhmään se päätyi ja karkasiko se lopulta internetin loputtomaan, pohjattomaan törkynieluun?
Tilanne on moninkertaisesti pahempi kuin muinainen housujen vyön kireyden tarkastaminen, ettei joku pirulainen päässyt vetämään niitä yllättäen alas, paljastaen koko ruokalalle Disney-teemaiset alushousut. Nämäkin nolot hetket unohtuivat useimmiten viikossa.

”Ei voi sattua jos ei tule verta” on absurdia pilaa. Verenvuoto lakkaa aina, arvet jäävät. Kiusaamiselle ei löydy puolustuksen puheenvuoroa.

Myös harrastusporukoissa kiusaaminen on yllättävän yleistä. Samanhenkiset ihmiset kokoontuvat viettämään vapaa-aikaa yhteisen intohimon pariin, jossa osa saa osakseen epäkunnioittavaa käytöstä, vähättelyä ja silkkaa kiusaamista. Lyhyesti voisi sanoa, ettei kiusaaminen katso aikaa ja paikkaa, saati ikää. Sisältä myrkylliset ja jollain tapaa paitsioon jääneet ihmiset pesiytyvät arkipäivisiin toimiin ja asioihin, tuoden näin oman kyseenalaisen panoksensa yhteisöön.

Kiusaaminen elää ja voi hyvin sellaisissa yhteisöissä, jossa sitä ei haluta tai uskalleta sammuttaa. Niin kauan, kuin enemmistössä on hiljaisia hyväksyjiä tai selänkääntäjiä, kiusaaminen saa happea, jonka avulla se pystyy ylläpitämään omia elintoimintojaan kiusaajien kautta. Jos asiaan puututaan ja sen vastustamiseksi saadaan rohkeiden ihmisten tuki, kiusaaminen tukehtuu väkisinkin tuuleen huuteluksi. Kiusaajat ovat usein sen verran raukkamaista porukkaa, ettei heistä ole tekemään tuhojaan yksinään, ilman kannatusta tai jonkinlaista toiminnan tukemista.

Kiusattujen vaiettuja tarinoita

Kiusattujen tarinoita ja kokemuksia löytyy nykyään paljon, jotka ovat paikoitellen järkyttävää kuultavaa ja luettavaa. Myös niiden seuraukset ja vaikutukset karmivat pahimmillaan selkäpiitä. On vaikea ymmärtää, miten joku terveeksi ja täyspäiseksi kulkijaksi luokiteltava ihminen on tehnyt toisen ihmisen elämästä suoranaista helvettiä. Yhtä pysäyttävää on ymmärtää se, kuinka tervejärkisinä monet uhrit kokemuksistaan selviävät, osa jopa antanut anteeksi. Eivät kuitenkaan unohtaneet. Toki ihmisen sietokyky, psyyke ja asioiden käsittelykyky ovat yksilöllisiä. Silti kenenkään ei pitäisi joutua tällaiseen testiin sitä ulosmittaamaan.

Olen päässyt itse haastattelemaan ja keskustelemaan kiusaamisesta ihmisen kanssa, joka on sitä omakohtaisesti kokenut. Kokemus ei ole onneksi karmivimmasta päästä, mutta ylittää uutiskynnyksen heittämällä. Kiusaamisen yllä on edelleen vähätteleviä sävyjä ja leimoja, jolla pyritään painamaan asioita villasella. Onko se nyt niin vakavaa, pojat ovat poikia, ja tätä rataa.

Pixabay

Entisaikainen sanonta ”Ei voi sattua jos ei tule verta” on absurdia pilaa. Verenvuoto lakkaa aina, arvet jäävät. Kiusaamiselle ei löydy puolustuksen puheenvuoroa.

Osa kiusatuista ei ole enää kertomassa tarinaansa täällä. Yksi heistä on vanha ala-asteen luokkakaverini, jonka pienimuotoiseen härnäämiseen osallistuin joskus itsekin. Kadun sitä edelleen tänä päivänäkin. Vaikka kiusaaminen oli melko tavanomaista poikien ja tyttöjen kisailua ja härkkimistä, ei se kuitenkaan toimi selityksenä tai minkäänlaisena puolustuksena. Tuskin hän siitä suuresti nautti.

Hän muutti kuudennen luokan alussa toiselle paikkakunnalle, jossa kiusaaminen oli huhujen mukaan jatkunut ja pahentunut. Noin vuosi hänen muutostaan kuulimme, että tämä nuori nainen oli tehnyt itsemurhan. Se, kuinka suuri osuus kiusaamisella oli tähän, jäi arvoitukseksi. Voitte silti uskoa, ettei ketään naurattanut sinä päivänä, kun se uutinen tuli opettajan kautta julki.

Kiusaajien kova osa – kalloa jyskyttävä omatunto

Tiedän, osittain toiveajattelua. Silti saan ainakin toivoa, että kiusaajien oman pään sisällä käytäisi veristä taistelua jossain vaiheessa elämää. Viimeistään siinä vaiheessa, kun he saavat omia lapsia, jotka ovat vuorostaan mahdollisia kiusaamisen uhreja. Kaikkien ymmärrys ja kapasiteetti ei luonnollisesti riitä katumukseen eikä sisu anteeksipyyntöön, mutta vähäunisia öitä ja ikäviä hetkiä on toivottavasti luvassa. Ymmärrys siitä, että on tehnyt todella väärin ja aiheuttanut teoillaan pysyviä jälkiä toiseen ihmiseen pitää tuntuakin – ja lujaa.

Kiusaamista ei voi perustella omille lapsilleen tai lähipiirilleen mitenkään niin, etteivät omat kädet ja peilikuva tahriintuisi hetkellisesti. Kukaan ei ole niin nerokas sanailija, että saisi kiusaamisen näyttämään täysijärkisen kuulijan silmissä oikeutelta, perustellulta ja hyväksytyltä toiminnalta.

Ainoa asia, millä kasvonsa saa puhdistettua on rehellinen anteeksipyyntö, virheidensä tunnustaminen ja mahdollisten vahinkojen paikkaaminen edes osittain. Tämä vaatii rohkeutta, suoraselkäisyyttä ja nöyryyttä. Niitä ominaisuuksia jaettaessa kiusaajat olivat yleensä jonon häntäpäässä. Toki poikkeuksiakin on.

En halua kuitenkaan täysin tuomita ja polttaa rovion liekeissä kiusaajiakaan. Ihmiset tekevät virheitä ja karmeita päätöksiä, olemmehan ihmisiä. Iso osa kiusaajista on ihan tavallisia tyyppejä, jotka ovat kasvaneet ulos roolistaan, epävarmuudestaan ja heikkouksistaan. Pyytäneet kenties anteeksi tai ainakin katuneet tekojaan. Osa ei pysty tähänkään, silti heitäkin on yritettävä ymmärtää. Ymmärtäminen ei kuitenkaan tarkoita hyväksymistä.

Eletään elämäämme ja annetaan toistenkin tehdä niin.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: