Turvallisuus on se tunne kun kaikki järjestyy

Turvallisuus on tunne, jota ei voi liikaa korostaa tai painottaa. Se on tunnetila, jossa ihmisen on hyvä ja levollinen olla. Se on tietoisuus siitä, että kaikki on hallinnassa, et ole yksin ja elämä kantaa. Mikä onkaan parempi tunne hädän hetkellä, kun joku varma ja levollinen ääni toteaa, että ”kaikki järjestyy.” Turvallisuus on se tunne kun kaikki järjestyy.

Tämänkertainen blogikirjoitus olkoon ilon ja hyvän mielen ylistys turvallisuudelle, muutaman raskaamman ja paatoksellisemman kirjoituksen vastapainoksi. Puhuttaessa turvallisuudesta, itselleni tulee heti mieleen läheiset ja perhe. Niiden keskuudessa ovat syntyneet myös varhaisimmat muistot turvallisuuden tunteesta, joka on säilynyt muuttumattomana vuodesta toiseen. Turvallisuus syntyy edelleen samoista asioista, vaikka asiat ympärillä muuttuvat, maailmantilanne on erilainen ja nyt jo aikuisen vastuut ja velvollisuudet painavat mieltä, epävarmuuden ja itseluottamuksen käydessä omaa Jaakobinpainiaan.

Kun olin pienenä mielestäni niin sairas, että huominen päivä oli vain haavekuva, oireet helpottivat pelkästään tietoisuudella, että isä lupasi kaiken järjestyvän. Niin vahva oli turvallisuuden tunteen voima.

Pidin aina vanhempiani, etenkin isääni lapsuuden sankarina, joka sai kaikki asiat järjestymään ja hoitumaan. Hädän hetkellä muutama oikein valittu sana, oikealla äänenpainolla ja varmuudella ilmaistuna sai turvallisuuden tunteen virtaamaan suonissa adrenaliinin lailla, antaen jälleen voimaa, rohkeutta ja uskoa tulevaan. Kun olin pienenä mielestäni niin sairas, että huominen päivä oli vain haavekuva, oireet helpottivat pelkästään tietoisuudella, että isä lupasi kaiken järjestyvän. Niin vahva oli turvallisuuden tunteen voima.

Pixabay

Turvallisuuden tukipilarit ja sen alkulähde

Viikottaiset keskustelut isäni kanssa pienen vuoteeni äärellä olivat äärettömän turvallisia hetkiä, joissa uskoin aidosti koko maailman pyörivän juuri niin kuin se minulle siinä hetkessä kerrottiin. En olisi halunnut niiden hetkien koskaan loppuvan. Aika pysähtyi, oli vain turvallinen ja levollinen olo, jonka seurassa sai lopulta nukahtaa levollisin mielin.

En ole varmasti koskaan uskonut mitään niin aidosti kuin niitä asioita, joita isä vielä myöhäisiltana, henkisiä ja sosiaalisia taitoja koettelevan palveluammattinsa harjoittamisen jälkeen jaksoi minulle puhua, kerta toisensa jälkeen, kertaakaan kyllästymättä tai väsymystään näyttämättä. Kysymykset ja pohdintojen kirjo olivat todellakin kuolemasta kuunkiertoon ja roudasta rospuuttoon, joten mitään kevyitä tuokioita nuo ”iltanuotiot” eivät aina olleet.

Äidin roolina oli taas kompata, tukea ja pitää käytännön asiat sekä arki vankoissa hyppysissään, turvallisesti ja rakkaudella organisoiden. Äiti oli se, joka evästi, kannusti, hoiti ja tsemppasi, väistellen välillä matematiikan kirjoja ja kuunnellen turhautunutta vuodatusta siitä, miten maailma vastustaa ja pitää pientä poikaa pilkkanaan. Silti pöydässä oli aina maistuvaa ruokaa, lempeitä sanoja ja ymmärrystä yli oppiainerajojen. Arvostan sitä aivan valtavasti.

Etuoikeus turvallisuuteen ei ole itsestäänselvyys

Syy, miksi halusin nostaa tähän omat vanhempani, on yksinkertaisesti ymmärrys siitä, että kaikilla tällaiseen tukeen ja turvallisuuteen ei ole ollut yksinkertaisesti mahdollisuutta. Olen ymmärtänyt sen yhä selvemmin vuosien saatossa, etenkin asiakastyötä tehdessäni ja paljon erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä kohdanneena.

Ymmärrän myös valitettavasti sen, miten paljon turvattomia, rauhattomia ja pelokkaita ihmisiä elää tälläkin hetkellä elämäänsä, turvallisuuden ja aidon rakkauden tavoittamattomissa. Noiden asioiden puuttuminen elämässä ei voi olla näkymättä lieveilmiöinä. Itse oman perheeni toisena aikuisena toivon, että olen voinut olla osaltani luomassa turvaa, lohtua, välittämistä ja huolenpitoa, jonka jo nyt täysi-ikäiset ”ottolapset” muistaisivat niin kuin minä muistan omien vanhempieni sanat.

Jokaisella ihmisellä on luonnollisesti omat, henkilökohtaiset turvasatamansa, joista ammentaa turvallisuuden tunteen ja mielenrauhan. Kaikki eivät saa sitä luonnollisestikaan lähipiiristään, mutta turvallisuus ja yhteenkuuluvuuden tunne eivät muodostu onneksi pelkästään verisiteen kautta.

Turvallisuuteen riittää tunne, että joku välittää, kuuntelee, huolehtii ja on valmis antamaan itsestään osan vilpittömästi jollekin toiselle. Turvallisuus on ennenkaikkea tunne siitä, ettei tässä elämässä tarvitse selvitä yksin.

Turvallisuus on se tunne kun kaikki järjestyy.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: