Millainen ihminen sinä toivoisit olevasi tänään?

Heräät aamulla hyvän haltijan vierestä. Katsot kelloa, silmiäsi hieroen. Kalastelet katseellasi mahdollisia alusvaatteita ja askelmerkkejä illan mahdollisista kuvioista. Yhtäkkiä haltija kysyy, ”millainen ihminen haluaisit olla? Teen sinusta sellaisen.” Mitä silloin vastaisit?
Et saa esittää vastakysymystä, kuten ”mistä sinä siihen tupsahdit?” tai ”Hei, oliko meillä kivaa?” saatika ”Ööö.. oltiinksme sillain?”. Mieti kysymystä hetki ja koita hahmotella päässäsi, millainen ihminen sinä toivoisit olevasi tänään?

Meillä jokaisella on oma määritelmämme ja ajatuksemme ihmisyydestä. Osa meistä kokee ihmisyyden ytimen rikkauksina, menestyksenä, suorituksena tai kilpailuna. Haluamme kenties olla myös parempia ihmisiä kuin naapurimme tai ärsyttävät sukulaisemme. Mikäpä sen hauskempaa, kuin kyykyttää noita kahta kohderyhmää, eikö?

Ihmisyys – Mitä se oikeastaan vaatii?

Ihmisyys ei vaadi mitään noista yllämainituista ollakseen arvokasta. Ihmisyyden paras palkinto tulee vastavuoroisuudesta ja ympäristön reaktioista. Se, miten muut ihmiset kohtelevat sinua, on aika hyvä indikaattori ihmisyyden toteuttamisen onnistumiselle. Palaute on useimmiten suora, rehellinen ja vilpitön.

Ei ole sattumaa, että tietyntyyppiset ihmiset saavat aina turpaansa viihteellä, riitaantuvat työyhteisöissä tai järjestävät aina ylimääräistä ohjelmaa missä ikinä liikkuvatkin. Se on ihmisyyden toteuttamista kiehumispisteessä. Kiehumispiste pitää ihmisen hereillä, koska pohjaanpalamisen vaara on suuri. Haaleassa lämmössä ei palamisen vaaraa ole, mutta myös rajatilakokemus puuttuu.

Penkinlämmitin vai polttava liekki?

Jokainen voi kuvitella esimerkiksi auton penkinlämmittimen, joka aiheuttaa pahimmillaan vesivahingon tunteen alakerrassa. Sormen vetäminen hitaasti lepattavan kynttilänliekin läpi on paljon jännittävämpää.

Silti useimmat valitsevat sen mukavan, tasaisen lämmön pyrstönsä alla. Tästä on kysymys myös ihmisyydessä. Tasaisuudesta, mukavuudesta ja hyvästä olosta.

Ihmisyys ei ole koskaan täydellistä. Sen optimilämpötila ei ole vakio, mutta sulamispiste on. Sulamispiste ylittyy, kun kohtelet ihmisiä ylimielisesti, epäkunnioittavasti ja huonosti kerta toisensa jälkeen. Silloin ihmisyytesi alkaa sulaa, tehden sinusta muiden silmissä tyypin, jonka kanssa monikaan ei halua olla tekemisissä.

Tilanteen voi toki korjata, mutta se vaatii nöyryyttä. Nöyryys on ihmisyyden suurimpia apuvälineitä, mutta kaikille se ei ole helppokäyttöinen työkalu.

Vaatii luonnetta myöntää, ettei oma ihmisyys ole ollut parasta Seppälää. Vaatii vielä enemmän luonnetta sanoittaa se ääneen ja pyytää anteeksi. Usein sanatkaan eivät riitä, kansa vaatii tekoja sanojen painoksi.

Mitä enemmän pahoittelun sanoja, sen enemmän vaaditaan myös tekoja.

Ihmisyys on ennenkaikkea asennekysymys. Se tarvitsee vahvistuakseen sanoja, tekoja ja ajatuksia.

Siispä, millainen ihminen sinä toivoisit olevasi tänään?

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: