Uni jää usein perustarpeidemme kolmanneksi pyöräksi

Kello tikittää. Tai tikittäisi, jos se olisi vanhanmallinen, analoginen aikarauta. Nykyään kun kaikki maailman aika ja mittarit ovat mobiililaitteissa, tikitys kuuluu vain pään sisällä. Mietin, mitä järkeä sitä tikitystä on edes kuunnella.
Pitäisi olla jo nukkumassa. Miksi ihmeessä uni jää usein perustarpeidemme kolmanneksi pyöräksi?

Ei vaan saanut taaskaan aikaiseksi, ei tänäänkään. Vaikka lupasin, että juuri tänään se tapahtuu.
Vieläpä ennen puoltayötä. Aamulla tietää taas valvoneensa ja huomaa tekevänsä jälleen yhden katteettoman lupauksen:
Tänään menen nukkumaan ennen puoltayötä.

Mitä niin tärkeää maailmassa tapahtuu juuri silloin, kun meidän pitäisi huolehtia tärkeimmästä työkalustamme, aivoista?

Unen tarve ja sen merkitys on kiistaton. Mitä enemmän vuosirenkaita tulee paitsi vatsanseudulle, myös siihen kaskiseen kantoon, sen merkitys korostuu entisestään. Kroonisesti uneton ja huonosti latautunut ihminen on kuin jatkuvassa hiprakassa keikkuva toistaitoinen, jolle mikään ei ole itsestäänselvää tai helppoa.
Pelottava kombinaatio, jotka kaiken lisäksi kuljettavat tuolla autoja ja muita kulkuneuvoja.

Väsymys voi johtua monista syistä, joista useimmat ovat meille kaikille tuttuja. Stressi, huolet ja murheet, ruuhkavuodet, työnarkomania ja ylipäänsä liian hektinen elämänrytmi ovat kuin se tuttu naapuri, jota kukaan ei halua kohdata postilaatikolla. Toisinaan väsymys voi johtua myös terveydellisistä syistä, jotka ovatkin sitten jo täysin eri postauksen teemaa.

Väsyneen harteilla on koko maailman paino

Väsynyt ihminen kokee haasteet vuorenkokoisena mahdottomuutena, joista ei vain tule selviämään. Rahahuolet saattavat herättää keskellä yötä haukkomaan henkeä kuin kala kuivalla maalla. Levossa olevat aivot ilmoittivat juuri siitä yhdestä laskusta, jota ei oltu budjetoitu omiin, väsyneisiin laskelmiin. Laske siinä sitten vielä lampaita tai muita kotieläimiä. Tekisi mieli vain kuristaa ne.

Väsyneet aivot eivät löydä kuin huonoja tai todella huonoja vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Ne hyvät ratkaisut loistavat poissaolollaan kuin nukkumatti iltavahvuuslaskennasta. Eikä siinä vielä kaikki. Meidän ajatuksiammekin pian lukevan, sosiaalisen median feedit puskevat kuvia sponsoroiduista Tempur-sängyistä, joita joku silmäätekevä kehuu maasta taivaisiin ja ylistää elämänlaatunsa hypähtäneen samantien potenssiin sata.

Myyntiä edistävää jargoniahan se osaltaan on, mutta on siinä varmasti perääkin. Ihmiset, joilla on varaa lyödä uuden henkilöauton verran €uroja sänkyynsä, nukkuvat varmasti keskimääräisesti paremmin. Tuskin heidän tarvitsee miettiä, pitääkö aamulla maksaa laskut vai ostaa uudet kengät. Levollinen ja huoleton mieli kymppitonnin sängyn hellässä syleilyssä tuskin ainakaan heikentää unen laatua.

Unen löytää vielä rauhaton

Laulaa Matti Johannes Koivu kappaleessaan ”Yö kun synkkä on”. Synkkinä öinä sitä kernaasti nukkuisikin. Aivojen kierroslukujen käydessä vanhojen V12-Formuloiden tahtiin, nukahtaminen on lähinnä koomista teatteria. Nahat voivat levätä verestävien silmämunien päällä, mutta aivoissa vilisee kuin Tokion keskustassa ruuhka-aikaan.

Nukahtamiseen on toki keinoja, joista osa on todella toimiviakin. Surullista on se, että ne ovat kaikkien saatavilla.
Silti niitä on jotenkin hankalaa omaksua tai käyttää. Sillä on myös suorastaan järkyttävä ero, saatko nukahdettua ennen puoltayötä, kuin sen jälkeen. Keskiyön kekkereiden jälkeen unen laatu kärsii siinä missä tahansa yöjuoksuissakin. Fiilis laskee, olo muuttuu sumuisemmaksi ja todellisuus hämärämmäksi, joka aina jaksaa yllättää aamunkoitteessa.

Asiat tärkeysjärjestykseen

Lopuksi pitää vielä pohtia ääneen.

Mitä niin tärkeää maailmassa tapahtuu juuri silloin, kun meidän pitäisi huolehtia tärkeimmästä työkalustamme, aivoista? Mikä on niin tärkeää, ettemme ehdi ottaa siihen kantaa aamulla, kahvikupin ääressä ja hyvin nukkuneena?

Onko maailmamme todella niin hektinen, että koemme velvollisuudeksemme olla saatavilla jatkuvasti?
Miksi niin tärkeä asia kuin uni jää usein perustarpeidemme kolmanneksi pyöräksi?

Toivon, enkä vähiten itseni kannalta, ettei mikään.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: