Tekisit sinäkin töitä välillä!

Sisältö- ja huumorivaroitus! Artikkeli saattaa järkyttää työnarkomaaneja, ylitunnollisia suorittajia ja laumasieluja, jotka ovat tottuneet valmiiksi pureskeltuihin ajatuksiin ja toimintamalleihin. Myös artikkelissa esitetyt väittämät työnteon moninaisuudesta ja vaihtoehtoisuudesta saattavat aiheuttaa ihottumaa ja hengenahdistusta. Etenkin, jos kuulut edellämainittuun ryhmään ja luet tätä työajallasi. Tekisit sinäkin töitä välillä!

Kun ihmiset siirtyivät sankoin joukoin etätöihin, saattoi useamman esimiehen deodorantti pettää silkasta jännityksestä ja pelosta. Kyttäysmentaliteetti oli saanut vakavan sivuosuman.

Tuntematon esihenkilö

Etätyö. Tuo vuonna 2019 kansankieleen jalostunut sana, joka oli sitä ennen vain perusteltu, harvinaislaatuinen poikkeama. Kuin hernekeitto ja hillomunkki torstaisin. Ihmiset olivat valmiita matkustamaan Varkauden Oscar-hotellin Könönpelto-kabinettiin palaveeraamaan, koska niin nyt vain oli tapana tehdä. Oli itsestäänselvyys pakata kassit ja lähteä reissuun omalla autollaan, ettei kukaan vain ajattelisi että olet laiska ja saamaton.

Työ tekijäänsä kiittää – Vai kiittääkö?

Ennen vuotta 2019 rehelliseksi työksi luettiin vain toiminta, jossa työntekijä teki jotakin konkreettista. Istui tietokoneella tuijottamassa sähköpostiohjelmaa ja paineli refresh-näppäintä hikipisaroiden kilpaillessa selkärangan molemmin puolin, ettei kukaan vaan laskisi toimettomia sekunteja tai minuutteja.

Availtiin pelokkaana työpöytäsovelluksia, vaikka niitä ei sillä hetkellä tarvittukaan. Työksi ei laskettu kahvin nauttimista, kollegoiden kanssa keskustelua, saati selän kääntämistä näyttöpäätteelle. Näppäimistön konekiväärimäinen nakutus, työpuhelun puhuminen tai Post-it-lappujen kirjoittaminen oli sitä oikeaa työtä, jolla luoja ne laiskat lampaansa elätti.

Vääjäämätön kulttuurinmuutos

Ajatustyö ja prosessointi on alkanut saada arvostusta vasta pikkuhiljaa oikeana työnä muuallakin kuin luovilla aloilla. Työnantajien pelko laiskuuteen taipuvaisia työntekijöitä kohtaan alkaa myös hieman hälvetä, kiitos etätyön. Kun ihmiset siirtyivät sankoin joukoin etätöihin, saattoi useamman esimiehen deodorantti pettää silkasta jännityksestä ja pelosta.

Perinteitä uhkuva kyttäysmentaliteetti sai vakavan sivuosuman. Kuka ne työt nyt valvoo vai jäävätkö ne tekemättä? Kerron ikävän faktan. Laiska ihminen osaa laiskotella myös työpaikalla. Ei se tarvitse siihen etätyötä.

Suurin syy kulttuurinmuutokseen on varmasti työhyvinvoinnillinen. Sairauslomat ovat pudonneet merkittävästi monessa paikassa, eivätkä työteho ja tulokset ole ainakaan laskeneet ratkaisevasti. Monessa paikassa jopa päinvastoin.

Asiakastyössä ihmiset eivät ole jääneet heitteille ja on löydetty luovia, vaihtoehtoisia tapoja ratkaista ongelmia. En toki väitä, että tässä olisi onnistuttu jokaisella sektorilla. Jokaisen ihmisen kokemus on myös uniikki ja henkilökohtainen.

Ilokseen työnantajat ovat myös huomanneet, että työntekijöiltä on löytynyt luovuutta, uskallusta ja omaa ajattelua. He ovat todistaneet poikkeuksellisia ideoita, ratkaisuja, sekä vahvaa toteuttamista uusilla kyvyillä, jotka ovat odottaneet vain tilaa sekää aikaa hengittää ja jalostua. Kyseessä on puhtaasti tuplavoitto, klassinen win-win-tilanne.

Työntekijäkin joutuu marssimaan peilin eteen

Jos etätyö vaatii työnantajalta paljon, vaatii se myös työntekijältä. Se vaatii kulttuurinmuutosta ja omien työtapojen tarkastelua. Se vaatii omien vahvuuksien tunnistamista, sekä uskallusta hyödyntää niitä. Yhtäkkiä työntekijällä on kokonainen työergonomia säädettävänään, joka ei jää vain monitorin ja hiirimaton siirtelyn tasolle.

Työntekijän on mahdollisuus rytmittää tekemistään, toteuttaa omaa ergonomiaansa vapaammin, sekä olla individuaali. Unohtamatta kuitenkaan tulosvastuutaan. Vapaus tuo aina myös vastuun.

Työtehonsa säilyttääkseen työntekijän on myös riisuttava itsensä kalkkeutuneista ajatuksista ja pinttyneistä työtavoistaan. Hän ei voi tuhlata kallista energiaansa jatkuvaan oman tekemisensä kyseenalaistamiseen tai itsensä soimaamiseen. Hän kysyy itseltään, voiko tyhjyyttään kumisevan sähköpostisovelluksen tuijottamisen sijaan käydä happihyppelyllä, ripustaa pyykit kuivamaan tai ihan vaan hengähtää hetken piikkimatolla rentoutusmusiikki soiden?

Vastaan: Kyllä voi. Jos korvissasi kuuluu sanat, ”tekisit sinäkin töitä välillä!”, laita musiikki kovemmalle.

Aika, jolloin pahimmatkin puristit joutuivat nöyrtymään

Tunnollisimmat joutuvat myös hellittämään raastavasta tuskastaan, jos he poistuvat hetkeksi hämmentämään ravitsevaa linssikeittoa kesken innovatiivisen ja vuorovaikutteisen 90 henkilön Teams-palaverin. Toki he ilmoittavat tilaisuuden vetäjän puheen päälle, että olivat hetken poissa penkiltään. Luonnollisesti he myös merkkaavat menetetyt minuutit kuuliaisesti omaksi ajakseen.

Joku herkempi saattaa myös saada infarktin kuullessaan, että joku on käynyt kävelylenkillä palaverin aikana ja jättänyt ehkä reagoimatta laskentasihteerin soittoon. Vielä suurempi järkytys on se, ettei kukaan kuollut tai edes haavoittunut vakavasti. Itseasiassa työntekijä on virkeämpi ja innovatiivisempi, jonka myötä hän tekee iltapäivällä 3-4 työsuoritusta enemmän. Mikä shokki!

Joskus voi vähän hellittää.

Jotta emme ymmärtäisi toisiamme väärin

Kirjoitukseni tarkoitus ei ole tietenkään väheksyä todella ahkeria ja tunnollisia ihmisiä. Tarkoitukseni ei ole myöskään kannustaa ketään laistamaan työtehtävistään tai tehdä työtään huonosti. Tarkoitus on täysin päinvastainen. Kannustan ihmisiä omien vahvuuksiensa löytämiseen ja hyödyntämiseen. Kun ihminen saa vaikuttaa omaan työhönsä, hän myös kokee sen enemmän omakseen. Se jos mikä sataa työnantajan laariin pitkässä juoksussa.

Uskon vahvasti ihmisen kykyyn ja haluun luoda oma työkulttuurinsa ja toimintatapansa. Mikään ei ole tuottavampaa kuin luovan ja innovatiivisen ihmisen vapauttaminen väkinäisistä kahleista. Reunaehtoja ja lainalaisuuksia ei saa silti unohtaa, jonka fiksu ihminen ymmärtää ilman kahleitakin.

Tiukat kahleet sopivat rutinoituneille ihmisille, jotka tarvitsevat vahvaa struktuuria ja ohjeistusta ylemmältä taholta, eikä siinä ole mitään väärää. Kahleet voi myös asettaa itselleen sopivalle kireydelle, pakottamatta. Sekin on jo alku ihmisen kehittymiselle ja kasvulle.

Jokaisessa ihmisessä on ulosmittaamatonta luovuutta. Jokainen vangittu pisara on pois tuloksesta, joka loppujen lopuksi ratkaisee. Etenkin, jos puhutaan projektiluontoisesta työstä. Lopputulos on se, joka määrittää onnistumisemme. Se, kuinka se syntyy tai millainen prosessi sen synnyttäminen on, on toisarvoista.

Uusi aika vaatii uusia toimia ja muutoksia. Uskalletaan olla se muutos.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: