Ravintoketjun huipulla tuulee

Taloyhtiön pihatalkoot ovat hienoja tapahtumia. Siellä tutustuu naapurustoon ja sen mielenkiintoisiin tyyppeihin.
Tutustumiset johtavat toisinaan hauskoihin, jopa syvällisiin keskusteluihin. Riippuen toki ihmisistä. Hiekkalaatikon ja leikkipaikan siistimisen ohessa eräs keskustelu ajautui sfääreihin, joissa pohdimme ikääntymistä, lääketieteen vaikutusta siihen, sekä ihmisen paikkaan ravintoketjussa, jos peli olisi reilua ja rehellistä. Ravintoketjun huipulla tuulee.

En ala kirjoittamaan tutkimusta, enkä lääketieteellistä artikkelia. Lähestyn aihepiiriä maallikon perspektiivistä, pihatalkoopohjalta. Joskus yksinkertainen on kaunista, eikä perusasioiden pohtimiseen tarvita järin mahtavaa ansioluetteloa.

Lääketieteen voima saattaa hämätä meidät laiminlyömään itseämme. Syömme epäterveellisesti, addiktionomaisesti ja hedonisestisesti. Jätämme ikävän ja hikeä tuottavan fyysisen harjoittelun minimiin, koska se ei sovi mukavuudenhalumme pirtaan.

Mietimme, miksi ihmisille tulee vanhemmiten niin paljon vaivoja, ongelmia ja fataaleja vaurioita. Naapuri muisteli lukeneensa jostain, että ihmiskehoa ja elimiä ei ole suunniteltu kestämään noin 60 vuotta kauemmin. Se lienee yksi syy, minkä takia elämämme ehtoopuoli on usein täynnä vaivaa, tuskaa ja lääkkeillä kyllästettyä pillerilottoa.

Yritämme keinotekoisesti pelastaa sitä, minkä ei kuuluisi kestää määräänsä enempää. Ikäänkuin pikku-Matti paikkaisi autonrengasta purukumilla, joskin lääketieteen purukumit ovat paljon edistyneempää sorttia.

Jatkoaika ja rangaistuslaukauskilpailu

Jääkiekko on hieno peli. Peli ei ole koskaan reilu, se on kuitenkin peli. Ihminen pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä todella paljon elintavoillaan, valinnoillaan ja olemisellaan. Kuten peleissä yleensä, kortit eivät siltikään mene aina tasan.

Terve, itsestään huoltapitävä ja raitis ihminenkin saattaa kohdata loppunsa suorilta jaloilta, kesken ostosreissun. Meissä tapahtuu paljon asioita, jotka eivät välttämättä paljastu ennen sitä viimeistä synnintunnustusta.

Me ihmiset olemme tilanteessa, jossa lääketiede ja olosuhteet mahdollistavat meille sen, että voimme olla melko huoletta kuusikymppisiä. Jos kehomme alkaa pettää, lääketiede löytää siihen hyvin todennäköisesti ainakin reilusti jatkoaikaa.

Lääketieteen voima saattaa hämätä meidät laiminlyömään itseämme. Syömme epäterveellisesti, addiktionomaisesti ja hedonistisesti. Jätämme ikävän ja hikeä tuottavan fyysisen harjoittelun minimiin, koska se ei sovi mukavuudenhalumme pirtaan.

Samaan aikaan toinen kansanosa rääkkää itsensä hengiltä, koska haluaa näyttää hyvältä ja voida ehkä liiankin hyvin. Olemme turtuneet siihen, että joku tai jokin pelastaa meidät, kun keho itsessään alkaa olla tiensä päässä.

Ravintoketjun huipulla – vilunkipelillä.

Olemme ihmisinä ravintoketjun huipulla, kiitos aivojemme ja henkemme pelastaneiden keksintöjemme. Urheilussa tätä kutsuttaisi vilunkipeliksi, koska paikallisvihollisemme painivat tässä kohtaa höyhensarjassa. Kuinka pitkä olisikaan elinkaaremme, jos joutuisimme samoilemaan ulkona etsimässä ruokaa, ilman päällysvaatteita, aseita tai erätaitoja?

Tarinamme päättyisi jo ensimmäisen nälkäisen susilauman kohdalla. Heikommat voisivat jäädä jopa ilveksen ruoaksi. Loput maallisesta lihallisuudestamme kelpaisi sitten korpeille ja haaskaeläimille. Kovinkaan moni ei selviäisi edes tuota yllä mainittua elimistön täyttä käyttöikää. Hyvä jos takuuaikaakaan. Vaikka ravintoketjun huipulla tuulee, olisimme vakituisesti ravintoketjun alempaa keskikastia, kaukana Playoff-viivasta.

Ravintoketjun keulalla olemisen etuoikeus ja keksimämme selviytymismenetelmät eivät anna kuitenkaan meille lupaa sotkea omaa pesäämme. Meillä ei ole varaa laiminlyödä itseämme ja sortua liialliseen ylimielisyyteen. Ravintoketjun huipulla olemisen vastuu on myös tehdä työtä sen eteen, että voimme olla siellä jatkossakin.

Niin sanottu viisautemme on pysynyt viime aikoina sujuvasti piilossa, jos seuraa vallitsevaa keskustelua ja internetiä. Kannattaa siis suhtautua edelleen nöyryydellä ja kunnioituksella saavuttamaamme asemaan.

Ensimmäinen viisaus onkin pitää itsestämme huolta. Voimme vaikka uskotella, että kroppamme on tehnyt täyden päivätyön kuusikymppisenä, jos se motivoi huolenpitoon paremmin.

Elämä on siis tässä ja nyt, ei jossain tulevaisuudessa.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: