Onko pakko olla niin mies?

Tämä teksti syntyi muutaman miesoletetun sparratessa toisiaan miehuudesta, miehisyydestä ja olettamuksista, mitä miehisyys monien silmissä edelleen on. Linkit muiden osasyyllisten blogiteksteihin löytyvät tekstin lopusta. Ajatus yhteispostauksesta ja aiheesta syntyi allekirjoittaneen pohdinnasta ja puolitotisesta alemmuuskompleksista Puuilossa. Pohdinnan voi halutessaan lukea blogini Facebook-sivustolta sekä Instagramista. Tässä artikkelissa keskityn pohtimaan, onko pakko olla niin mies?

Mitä se miehisyys sitten oikein on?

Miehisyys on hyvin laaja kysymys, jonka määrittely on aika hankalaa. Lähden liikkelle helpoimmista ja yleisimmistä esimerkeistä.

Muutama vahva olettamus pitää edelleen sitkeästi pintansa, vaikka soraääniä alkaa kuulua entistä enemmän. Yksi niistä on miesten kyky toimia seksuaalisesti nappia painaen, puoliunessa ja puolihölmölläkin. Mies on myös monien papereissa edelleen se, joka tekee aloitteet, hallitsee tilanteet ja tekee päätökset, myös muutenkin kuin Aatamin asussa. On siis rehellisesti mies, eikä marjanpoimija. Miehinen mies, mitä monet naiset peräänkuuluttavat. Sellainen äiä, kyllähän te tiedätte.

Nykypäivänä miehisyys on kokenut valtaisan pallolaajennuksen, luojan kiitos. Infarktivaara oli todellinen, eikä pelkästään epäterveellisen elämän johdosta. Miehet tukehtuivat omaan miehisyyteensä, yksin ja hammasta purren. Vaieten.

Miehisyyteen liittyy myös yleisesti vaiennetut tunteet, sanomattomat sanat ja hiljaa kärsitty tuska. Vanhanaikaista, mutta edelleen ajankohtaista. Edelleen löytyy miehiä, jotka piilottavat laskupinoja patjan alle, kun eivät kehtaa sanoa rouvalle, että nyt ollaan aidosti kusessa. Pitää pärjätä, hoitaa asiat, selvitä. Olla Mies, herranjumala!

On myös hyvä treenata, tai ainakin omistaa kuntosalijäsenyys. Penkistä pitää nostaa enemmän kuin naisensa paino ja V-mallinen ylävartalo on edelleen pop. Ei sillä, etteivät naisetkin koe järjettömiä ulkonäkö- ja naiseuspaineita.

Perinteisen, tuohivirsun ja sopivasti hienhajuisen miehisyyden muodostavat minun papereissani kolme seikkaa. Näistä seikoista mies yleisesti tunnistetaan, tunnustetaan ja oletetaan testosteronia erittäväksi miesoletetuksi.

Perinteisen miehisyyden kulmakiviä

Seikka numero yksi on taito rakentaa, korjata ja hoitaa kaikki kodin pienet tekniset askareet, riippumatta lopputuloksesta. Usko ja luotto siihen, että se on vallan hyvä, riittää. Talon, perheen ja omaisuutensa vartioinnista puhumattakaan. Tämä on supermiehekästä.

Toinen seikka on kiinnostus kaikkiin miehisiin juttuihin, vaikka niistä ei aidosti mitään ymmärtäisikään. Esimerkkeinä jääkiekko/urheilu, autot, moottoripyörät, naiset ja erilaiset alkoholijuomat, joiden avulla tietää kaikesta hieman enemmän ja osaa kaiken hieman paremmin. Mikäs mies se sellainen on, joka ei halua katsella lätkän MM-kisoja baarissa kaveriporukan kanssa?
Tai mies, joka ei puhele punttisalilla alapääjuttuja ja käy kavereiden kanssa kaljalla, vaikka ei olisi mitään puhuttavaakaan.

Katsomme miehekkyyttä silmästä silmään.

Kolmas seikka onkin sitten edellämainittujen asioiden toistaminen ja yleinen miehisyyden todistelu. Kovat puheet naisseikkailuista, jyrkät mielipiteet esimerkiksi vähemmistöistä, sekä ennakkoluulot vihanneksia ja kaikkea vihreää kohtaan tulevat ensin humoristisesti mieleen. Myös musiikin pitää olla vähintään 120-tempoista, oikeilla soittimilla veivattua poljentoa. Muutenhan se(kin) on ihan akkojen hommaa. Puhumattakaan lihansyönnistä, jota suomalainen mies syö muutenkin aivan liikaa.

Tiedän, rajua yleistystä ja vanhanaikaista ajattelua. Tein sen tarkoituksella. Tämä oli juuri niin kapeakatseinen avaus kuin ne miesluolien viskintuoksuiset sisäänkäynnitkin alastonkuvilla ja seinälipuilla koristeltuina. Otetaan siis hamekangas kaapista ja aletaan tasapainoilemaan tosissaan.

Valmistaloja, puhtaita kynnenalusia ja vaaleanpunaisia kauluspaitoja

Nykypäivänä miehisyys on kokenut valtaisan pallolaajennuksen, luojan kiitos. Infarktivaara oli todellinen, eikä pelkästään epäterveellisen elämän johdosta. Miehet tukehtuivat omaan miehisyyteensä, yksin ja hammasta purren. Vaieten.

Tänä päivänä mies voi omata myös pehmeitä arvoja, olla huoletta koti-isä ja tilata valmistalopaketteja avaimet käteen-periaatteella, menettämättä miehisyyttään muiden silmissä. Mies voi myös näyttää tunteitaan, keskustella tuntikausia vaimonsa kanssa (jota ei ole edes pettänyt tai lyönyt) ja tehdä kotitöitä. Se on kuulemma nykyään myös erittäin seksikästä. Imuroiva mies on toden totta nykyään seksikäs, väittää moni nainen. Oi aikoja, oi tapoja.

Silti puhtaat kynnenaluset, kyvyttömyys valtaisaan tekniseen ilotulitukseen ja analysointiin, sekä vaaleanpunaisten kauluspaitojen käyttäminen saattavat herättää edelleen ihmetystä ja silmien pyörittelyä. Olen itse kuullut melko monta kertaa oletuksen, ettei kaltaiseni ”raavas ja karhea” mies voisi varmaan ikäpäivänä kuvitellakaan käyttävänsä jotain pinkkiä. Helposti voin.

Olen myös joutunut korjaamaan aika monta kertaa oletuksen, ”Sinähän varmaan ymmärrät näistä (tähän joku tekninen ja miehinen teema) asioista, olethan sinä mies.” No, en todellakaan ymmärrä. Hyvä jos saan kasattua grillin takapihalle. Tai ”Sinusta on varmaan tosi kiva kuunnella näitä juttuja naisten vaivoista ja parisuhde-elämästä.” No miksei olisi? Avaavathan ne aika paljon myös naisen sielunelämää ja parisuhde-elämän mutkat ja koukerot ovat aina kiinnostavia, jopa opettavaisia. Naisvaltainen ala <3.

Tämän päivän miehisyys ja sen myönnytykset

Myönnänhän minäkin sen. Olen käynyt punttisalilla, ajellut moottoripyörällä ja puhunut autoista muka-asiantuntevasti, tietämättä niistä aidosti yhtään mitään. Pelaan harrastelätkää ja olen harjoittanut aina melko miehisiä urheilulajeja. Pukeudun aika ”miehisiin” vaatteisiin ja minulla on tatuointeja. Koen olevani mies ilman suurempia pullisteluja ja sen todistelua. Olen tällä hetkellä aika sinut itseni kanssa, eikä sellaiseen turhanpäiväisyyteen ole yksinkertaisesti tarvetta.

Myönnän tämänkin. En osaa rakentaa, en korjata, saati tehdä sähkötöitä. En omista juurikaan työkaluja tai taitoja tuottavaan touhuamiseen. En ole kiinnostunut tekniikasta kuin pakollisen verran, enkä edes pidä oluen mausta. Tekniset puutteet toisinaan harmittavat, koska säästäisihän niillä taidoilla pitkän pennin. Opettelustahan sekin on hyvin pitkälti kiinni ja myönnän olleeni tosi laiska harjoittelija. En voi siis kirkkain silmin todeta, ettei minusta vain ole siihen. En ole edes yrittänyt.

Silti koen miehisyyteni olevan kunnossa. Kompensoin puutteitani vahvoilla sosiaalisilla taidoilla, luovuudella, kyvyllä myöntää ja oppia virheistäni, sekä asettua toisen ihmisen asemaan. Osaan asioita, joita moni ei osaa yhtä hyvin. Olen kohdellut läheisiäni hyvin, kantanut kohtuullisen hyvin vastuuta valinnoistani ja tekemisistäni, sekä olen oikein pidetty ja turvallinen aikuinen monen lapsen silmissä. Koen olevani melko nykyaikainen, tai ainakin päivitetty versio miehestä.

En koe tarvetta selitellä miehisyyttäni, jota ehkä kuitenkin tein ylläolevassa kappaleessa salaa. Tarkemmin ajateltuna kirjoitin vain muistiin, miksi koen olevani ihan hyvä mies, puutteineni ja vikoineni. Samalla kyseenalaistaen, onko pakko olla niin mies?

Tosimiehestä hybridiksi – Ja hyvä niin!

Tosimies on jo sanana kuvottava. Mielleyhtymä persevako vilkkuen kulkevasta karvaturvasta Crocsit jalassa, ”asennepaita” pyylevän yläkroppansa verhona ei hirveästi valehtele omassa kirjanpidossani. Ei käytetä sitä. Nykyajan mies alkaa muistuttaa vihdoin hybridiä, joka elää sopusoinnussa miehisten piirteiden ja pehmeiden, jopa feminiinisten piirteiden kanssa. Sellaista, joka voi käyttää punaisia housuja ja itkeä Titanicin aikana.

Nykyajan mies voi tehdä paljon sellaista, mitä varhaisemmat ”kollegat” eivät vielä uskaltaneet. Se voi syödä perustelematta kasviksia, olla juomatta viinaa ja skipata kuntosalit. Se voi käyttää värikkäitä vaatteita ja kuunnella balladeja. Valkoinen heteromies on tällä hetkellä erittäin hyvin suojattu, monipuolinen otus. Toisin kuin kohtalotoverit maailmalla ja vähemmistöissä. Silti tekemistä riittää vielä meilläkin.

Miehisyys ja sen pohtiminen ei ole mikään tuore asia. Siitä on tullut myös tietynlainen trendi-ilmiökin, joka on synnyttänyt erilaisia miesryhmiä, kuten Miessakit. Uudenlaiselle miehisyydelle on siis todellakin kysyntää ja tarvetta. Uudenlainen miehisyys haastaa meitä miehiä olemaan monipuolisempia, rohkeampia ja aitoja omia itsejämme. Välittämättä stereotypioista, oletuksista ja muiden mielipiteistä liikaa.

Sitä on miehisyys vol. 2 pähkinänkuoressa.

Tämä uusi, uljaampi ja monipuolisempi miesversio on myös kuulemma melko suosittu ilmiö nykynaisten keskuudessa, joskin tribaalitatuoituja naistenhakkaajia himoitsevia tosinaisiakin vielä riittää.

”Tiedämme syylliset, tulkaa suoraan rehtorin kansliaan.”

Julkaisen lopuksi lupaamani linkit rikostovereideni blogiteksteihin. Toivon, että olemme saaneet kyseenalaistettua ja korjattua edes pieniä epäkohtia miehisyydestä ja tuotua omaa ajatustamme eetteriin. Sitähän bloggaaminen ja kirjoittaminen parhaimmillaan on.

Käykää siis lukemassa herrojen Aito Ajatus, Miehen Sanoin, Isätön Isä, Joonasmieli ja Toffeekolli blogipostaukset.

Ja mitä tulee polttavaan kysymykseen, ”Onko pakko olla niin mies?” vastaan suoraan Ei.

Ei ole pakko olla.

2 thoughts on “Onko pakko olla niin mies?

  1. finintirol

    Minun ajatukseni takertui lauseeseen ”Nykyajan mies voi tehdä paljon sellaista, mitä varhaisemmat ”kollegat” eivät vielä uskaltaneet.” ja siinä erityisesti sanaan ”uskaltaneet”. Tässä on mielestäni yksi syy mieskliseiden ylläpitoon ja miesten ahtautumiseen miesryhmän ”sääntöihin”. Miehet eivät uskalla olla sitä mitä heistä tuntuu, koska maailman mieskliseet ovat opettaneet millainen miehen kuuluu olla. Miehet ovat jopa luoneet ja ylläpitäneet näitä kliseitä ahtaen itsensä tiettyyn rooliin. Pelätään olla itsensä näköisiä, pelätään ettemme kuulu ryhmään. Surullista.

    Olen samaa mieltä, ei ole pakko olla niin mies. Voimme olla mitä sisimmiltään tunnemme, voimme olla ihmisiä. Ei ole pakko ahtautua muotteihin, joita meille syötetään. Ollaan ihmisiä ihmisille.

    1. Mr J

      Juurikin näin. Olen samaa mieltä tuosta uskalluksesta. Moni varmasti haluaisi rikkoa kuplan, heittää ne iänikuiset mustat ja siniset kuteet pyykkiin ja vaihtaa väriä päälle, mutta ei uskalla. Näin kuvainnollisesti.

      Tähän on onneksi tullut jo paljon muutosta, mutta työtä on edelleen.

Leave A Comment

Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
%d bloggaajaa tykkää tästä: